Kirje täynnä toivoa

Löysin kirjan välistä kirjeen, jonka olin kirjoittanut 29.08.2016 tselleni. Olen törmännyt kirjeeseeni aiemminkin, ja joka kerta tuo kirje on saanut aikaan kylmiä väreitä. Minulla on sellainen olo, että minun kuuluu jakaa tuo tänne blogiini, sillä flow jossa sen aikoinaan kirjoitin oli taianomainen.

 

Kun hiljennyn, kuulen sen kuiskauksen, hennon pyynnön, olla hiljaa tässä hetkessä. Hiljentäen tulevan – enhän sitä voi etukäteen elää. Armahtaen menneen – enhän sitä enää voi muuttaa. Nauttien tästä – hetkestä tässä ja nyt.

 

Rosoinen, ruusuinen, välillä säröinen, mutta niin kaunis on läsnäolon taika tässä hetkessä, sillä tässä – juuri tässä – on kaikki mitä tarvitsen. Jokaiseen kysymykseen on vastaus sisimmässä, jokaiseen unelmaan itu ajatuksissa ja mahdollisuus mihin vain on läsnä tässä hetkessä.

 

Mitä siis mietin ja murehdin? Kun karsin ajan, tulevan ajattelun, pähkäilyn ja epäröinnin löytyy rauha ja vapaus. Niissä taas elää kaikkeus ja kaikkeudessa… Niin siinä se hienous piilee. Joten niinkuin aina – niin nytkin – suljen tulevan, pysäytän menneen, löydän vastaukset sisimmästäni ja hyväksyn ne luottaen.

 

Universumi olen tässä ja nyt, valmiina lipumaan laineillasi, eksymään syvyyksiisi ja löytämään syvimmän tarkoitukseni.

 

Valoa ja iloa päivääsi <3

Rakkaudella
Wilma