Kadonnut rakkaus löytyi sisältäni
Parin viikon tauko kirjoittelusta on tuntunut oudolta. Halua kirjoittaa on kyllä ollut, en vain ole osannut pukea mitään sanoiksi. Lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon, etten oikein ole itsekään pysynyt kärryillä. On ollut rakastumista ja suuria onnistumisia töissä. Niin paljon kaikkea ihanaa, että on vaatinut sulattelua ja asioiden sisäistämistä. En sano että vieläkään olisin tätä kaikkea sisäistänyt, mutta ehkä alkaa hieman jo valkenemaan missä mennään.
Postaukseni hölmöä hymyiliä klousasi selvästi jonkun kauden elämästäni. Muutos alkoi näkyä ja salliva asenteeni rakkautta kohtaan huokua. Nurkan takaa ilmestyi mies, joka vei jalat alta. Pinkit lasit tulivat silmille ja kaikki oli yhtäkkiä niin ihanaa että ympärillä olevia alkoi ällöttää söpöilyni. Syntyi kunnon rakkauskupla, joka vei kaiken huomioni. Tuntuu että pärjään täysin ilman yöunia ja ruokakin on ihan toissijainen juttu.
En muuttanut mitään, mutta kaikki muuttui. Vai muutinko sittenkin? Kirjoittamalla tunteistani olen oivaltanut, että on tärkeää päästää irti virheellisistä uskomuksista. Vain päästämällä irti vanhasta voimme saada uutta tilalle. Välillä jo pieni suunnan muutos saa aikaan suuria muutoksia. Minun muutokseni oli se että annoin rakkaudelle luvan tulla. Aloin myös rakastaa itseäni pyyteettömästi ja uskoin että riitän juuri tällaisena.
Tälle miehelle olen täydellinen juuri tällaisena. Hän kunnioittaa minua ja saa minut säteilemään. Toisillemme olemme täydellisiä. Meidän palaset vain loksahtelivat kohdilleen, aivan kuin ne olisi tarkoitettu toisilleen. Jopa hänen kainalo tuntuu siltä kuin se olisi suunniteltu sitä varten että käperryn sinne turvaan.
Kestääkö tämä? Onko oikein hehkuttaa? Mitä jos.. Mitään ei voi ennalta tietää. Voin vain tehdä parhaani ja nauttia jokaisesta hetkestä. Mikäli ei kestä, niin ainakin on ollut todella ihanaa siihen asti. Sitä paitsi jos en nyt nauttisi niin koska sitten? Jälkikäteenkö?
Ystäväni kertoi hienosti siitä, miten meissä naisissa on luomisvoima. Meidän ajatukset luovat suhdetta. Muutoinkin me kaikki luomme jatkuvasti omaa tulevaisuuttamme. Minulla on siis suuri mahdollisuus vaikuttaa siihen miten asiat etenevät. En siis aio antaa minkään pelkojen hidastaa minua, vaan luon ajatuksillani positiivisia asioita. Ja niinä hetkinä kun pelottaa niin voin aina käpertyä toisen kainaloon ja keskustella asioista.
Kaikki lähtee rehellisyydestä itseään kohtaan, jollen olisi ollut rehellinen itselleni en olisi osannut muuttaa asioiden suuntaa. Onkin tärkeää välillä kääntyä sisäänpäin ja miettiä miksi asiat on niin kuin on.
Valoa ja iloa päivääsi <3
Rakkaudella
Wilma