Tässä hetkessä kaikki on hyvin

Havahduin illalla siihen etten ole kirjoittanut tällä viikolla yhtään mitään. Tämä on ensimmäinen kerta kun viikko on ollut niin täynnä kaikkea, että unohdin täysin ajankulun. Sen lisäksi että unohdin, löi pääni täysin tyhjää sen suhteen mistä kirjoittaisin. Mitä tällä viikolla oikein olen tehnyt tai oivaltanut. Mihin tämä viikko on kadonnut?

 

Maanantai illan vietin ryhmämeditaatio illassa, minne menin sen vuoksi että koin kaipaavani hiljentymistä. Toki siellä oli myös ihania ihmisiä, joiden seurassa saan aina ahaa elämyksiä ja osaan jäsentää ajatukseni ihan uuteen uskoon. Torstai ilta meni kasvohoidossa, jossa keskityin täysin hetkessä oloon. En halunnut hukata sekuntiakaan siitä ihanuudesta, ja taisin hetkeksi jopa nukahtaa.

 

Huomaan etten ole oma itseni ellei arjessani ole tilaa henkisyydelle ja hiljentymiselle. Minun tulee saada olla hiljaa, ajattelematta mitään. Hiljaisuus on tila jossa oivaltaa parhaiten sen että tässä kyseisessä hetkessä kaikki on aina hyvin. Ahdistus syntyy yleensä siitä, että murehtii menneitä tai stressaa tulevaa. Hiljentyessäni karsin kaiken tulevan ja menneen. En ajattele mitään, keskityn vain olemiseen ja läsnäoloon.

 

Hiljentymisen oppiminen on vaatinut jatkuvaa intuition harjoittamista. Mitä paremmin osaan kuunnella itseäni, sitä paremmin osaan myös tyhjentää mieleni kaikesta turhasta. Päätöksiä tehdessäni kuulostelen kehoani, onko se innoissaan vai ahdistunut? Jäykistyykö jokin lihas tai tuleeko ikävä olo? Vai odotanko innolla? Kroppa kertoo kyllä aina mihin suuntaan mennä, tai mikä vaihtoehdoista valita. Mikäli jostain syystä valinta olisi jollain tasolla väärä, niin ainakin olen tehnyt päätöksen täysin itsenäisesti ja täten voin seistä sen takana.

 

Kiireessä oman kropan kuuntelu usein unohtuu ja tällöin tulee tehtyä huolimattomia valintoja. Olo on ahdistunut ja mikään ei tunnu hyvälle. Mikäli oloni yltyy tuolle tasolle, tiedän aina että silloin on pakko pysähtyä. Pyrin välttämään tuolle tasolle menoa, sillä siellä asuu kaikki kaameat heräteostokset ja mättöruuat.

 

Millaista hiljentymistä milloinkin tarvitsen määritän sen mukaan millainen olo minulla on. Välillä (usein) on polttava palo päästä luontoon ja hiljentyä luonnon helmassa. Toisinaan hiljentyminen tapahtuu joogan lomassa. Usein on kuitenkin hyvä ihan täysin pysähtyä ja kuulostella itseään esimerkiksi meditaation parissa. Minusta meditoida voi missä vain, vaikka kesken kasvohoidon.

 

Valoa ja iloa päivääsi <3

 

Rakkaudella

Wilma

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Täydellinen ajoitus

Välillä tuntuu raivostuttavalta kuulla että kaikki tulee täydelliseen aikaan. Kun elämää katsoo etäämmältä ymmärtää että se on täysin totta. Eivät asiat tule silloin kun haluamme, vaan ne tulevat kun olemme niille valmiita. Valmis ei tarkoita että kaikki olisi täydellistä, se tarkoittaa sitä että universumi katsoo asioiden olevan kohdallaan.

 

Yleensä tahdomme jotain heti ja yritämme väkisin saada asiat onnistumaan. Tuntuu ettei mitään tapahdu pakolla, mutta kun päästää irti asiat vain loksahtelevat. Elämä olisi niin paljon rennompaa jos uskaltaisi aina vain luottaa täydelliseen ajoitukseen. Silloin ei tarvitsisi stressata mistään, heittäisi vain unelman ilmoille ja antaisi sen ratketa täydelliseen aikaan.

 

Kun katson taaksepäin ymmärrän hyvin etten olisi aiemmin ollut valmis haluamilleni asioille. On pitänyt oppia ja oivaltaa ennen kuin asiat ovat tulleet kohdalleni. Usein jonkun unelman on jo melkein ehtinyt unohtaa kun se toteutuu. Niissä hetkissä on vain täynnä onnea. En usko sattumiin, uskon kohtaloon ja siihen että kaikella on tarkoitus.

 

Omassa elämässä ei aina ole helppo nähdä asioiden todellista laitaa, mutta ystäviä on helpompi neuvoa. Ystävien kohdalla on helpompi ennustaa asioita ja nähdä miten asiat tulevat ratkeamaan. Välillä on hauskaa kuulla jälkikäteen miten ystävät ovat ennakoineet tapahtumia ja heille elämäni muutokset eivät tulekaan yllätyksinä. He ovat jo aistineet tulevan.

 

Elämä olisi aika tylsää jos tietäisi tarkoin milloin unelmat toteutuvat. Tiettyjä juttuja toki voi aavistaa juuri ennen h hetkeä. Se on ehkä kutkuttavin tunne kun aavistaa jotain tapahtuvan. Mitä enemmän elämä tuo kokemusta, sitä enemmän osaa nähdä ennakkoon mitä tulee muuttua ennen kuin asiat ratkeavat. Silti olen välillä todella sokea tietyissä asioissa. Onneksi minun ystävät osaavat lukea minua ja tukea kun tuntuu että mikään ei etene. He kertovat että etenen.

 

Ystäväni ovat osittain kompassini ja toivon olevani heidän kompassi. Autamme toisiamme kun suunta on hukassa ja välillä tuuppaamme oikeaan suuntaan. Juhlimme yhdessä täydellisiä ajoituksia ja nauramme odotukselle. Uskomme yhdessä ihmeisiin ja pidämme yllä toistemme uskoa ikuisuudelta tuntuvassa odotuksessa. Autamme hölläämään ja antamaan ihmeille sijaa.

 

Iloa ja valoa päivääsi <3

 

Rakkaudella

Wilma

 

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä