Junassa on hyvä pohtia asioita, maisemat rullaavat hiljalleen ohi ja ei ole mitään velvoitteita. Ollessani koko pääsiäisen Turussa olin paikoissa joihin liittyy paljon muistoja, kuten kaikki vanhat koulut ja entiset asunnot. Oli jännä tuntea niin paljon tunteita ja muistoja lyhyessä ajassa. Olen kokenut Turussa niin paljon kaikkea, että tuntuu oudolta ohittaa tiettyjä paikkoja.

Pohdin myös paljon unelmien toteutumista ja sitä miten en ennen osannut iloita niistä, nyt sain tavallaan elää ne hetket uudestaan muistoina. Sen miten olin saanut uuden mekon yläasteen päättäjäisiin ja tunsin ensi kertaa olevani nätti ja oli voittajafiilis. Facebook muistutti minua myyntikisavoitosta, joka tuli täytenä yllätyksenä ja se sai minut uskomaan vahvemmin siihen että kyllä kaikki on mahdollista, kunhan uskoo ja seuraa sisintään. Ala-asteen koulu toi muiston kaikista kesken lukukautta tapahtuneista koulun vaihdoista, ja siitä miten olin lentänyt maahan ja polvet olivat ruvilla kun äiti haki minut koulusta ensimmäisen päivän jälkeen. Lukiosta muistan sen miten olin vain niin epävarma ja viittasin kaikilla tunneilla, sain jopa lempinimen ”hikke”.

Lapsuudenkotini myytiin tovi sitten ja siitä ehkä päällimmäisiksi muistoiksi jäivät kavereiden yökyläilyt ja saksalaisen vaihto-oppilaan vierailu. Turussa ehdin asua myös useammassa vuokra-asunnossa joihin kaikkiin kätkeytyy valtavasti muistoja ja alkaa aina hymyilyttää kun mietin ensimmäistä vuokra-asuntoani.

Osaisiko sitä samalla tavalla muistella kaikkea jollei olisi välissä vaihtanut paikkakuntaa? Olisiko kaikki vain sitä samaa ja vanhaa ellei kaikkea näkisi nyt uusin silmin. Tuntui kuin olisin tehnyt aikamatkan aina ala-asteesta ammattikorkeaan. Olihan minulla toki pelkkää ura elämääkin Turussa ja siitä ehkä parhaiten muistan sen miten ajattelin että nyt olen saavuttanut jo kaiken, ja tätä se elämä on seuraavat vuosikymmenet.

Illuusio siitä että kaikki olisi nyt vakiota kun koulut on käyty pyyhkiytyi mielestäni kun muutin Helsinkiin. Olen oivaltanut että aivan kaikki on mahdollista ja ihan koska vain. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo mukanaan. Asiat muuttuvat niin nopeasti että on tärkeää keksiä aina uusia unelmia joita toteuttaa ja joita voi muistella hymyssä suin vielä vuosia myöhemmin.

Tätä unelma ajattelua vahvisti kuin näin pätkän Iholla sarjasta ja siinä eräs henkilöistä harrasti motocrossia. Olen jotenkin ajatellut etten sitä enää voisi aloittaa, kun ei ole siitä taustaa, mutta kun näin vanhemman naisen harrastavan sitä ajattelin että siinä on mun seuraava unelma. Haluan vielä joskus päästä pyörän kyytiin ja viilettää esteiden yli.

Minusta on niin ihana unelmoida kun on oppinut nauttimaan matkasta ja juhlimaan saavutuksia. Koko maailma on avoinna ja voin saavuttaa ihan mitä vain. Suurimpia unelmiani harrastusten ja työmenestyksen lisäksi on vielä joskus rakastua ja kokea kaikki siihen liittyvä hurmos.

Valoa ja iloa päivääsi <3

Rakkaudella

Wilma