Kaikki on mahdollista

Olen aiemmin kirjoittanut taustastani ja siitä mitä kaikkea olen kokenut. Olen saanut kaikesta vahvuutta, ja jopa varmuutta. Tiedän voimavarani paremmin kuin koskaan! Olen oppinut tsemppaamaan ja sparraamaan itseäni. Tukiverkkoni on kasvanut ja vahvistunut vuosien varrella. Olen saanut ihania ihmisiä elämääni, jotka tukevat minua kaikessa mitä teen. Vanhempani ovat suuressa roolissa, sillä olen ainoa lapsi. Olen saanut kokeilla siipiäni lapsesta asti. Vastoinkäymisten ansiosta olen lähtenyt lentoon, mikään ei siipiäni voi katkaista.

 

Elämä kuljettaa aina ja elämä kyllä kantaa, vaikeina hetkinä on osattava luottaa ihmeisiin ja omaan voimaan. Elämässäni on ollut hetkiä jolloin voimat olleet vähissä, mutta kaikesta olen selvinnyt voittajana. Tiedän että kaikki aina lopulta järjestyy. Selviytyminen on kuitenkin vaatinut sen että olen aina uskonut unelmiini ja olen päättänyt ne saavuttaa. Tahdonvoima ja sisu ovat minulla olleet minun ¨aseeni¨ kaikkeen. Kun jotain päätän sen myös saavutan ja aina olen luonut mielessäni halutun lopputuloksen.

 

Vision selkeydyttyä olen kirjannut sen ylös ja heittänyt toiveen universumille. Matkan varrella välillä palaan niihin kirjoituksiin ja selkeytän mielessäni tulevaa. Tavallaan päivitän suunnitelmaa koko ajan. Uskomalla näihin asioihin alan kasvaa niitä kohti. Joka hetki olen lähempänä onnistumista. En ikinä luovu toivosta. Tiedän että ihan kaikki on mahdollista kunhan laittaa siihen kaiken energiansa. Asiat eivät tule helpolla, ne tulevat sillä että työskentelee niiden eteen.

 

Tavoitteistaan on hyvä puhua ääneen ja vahvistaa visiota. Ikinä ei saa antaa toisten lannistaa, eikä varsinkaan lytätä omia unelmia. Itse olen saanut ympärilleni yhä enemmän ihmisiä, jotka tukevat tavoitteissani. Olen myös huomannut että yleensä ne ihmiset joilla ei ole voimia tavoitella unelmiaan ja kokevat että elämä potkii päähän, ovat juuri niitä jotka yrittävät eniten torpata toisten onnistumista. Olen useasti osoittanut pessimistien varoittelut ja väittämät vääriksi saavuttamalla asioita joihin olen uskonut.

 

Olen elänyt todeksi omaa sisäistä maailmaani. Olen luonut, elämääni juuri niitä asioita joita olen päättänyt saavuttaa. Itseensä ja unelmiinsa pitää uskoa. Kuka muuhun niihin uskoisi, jollet ensin itse usko? Asenne ratkaisee aina. Se mitä mielessäsi luo, on se mitä elämä sinulle tuo. Miltä sinun sisäinen maailmasi näyttää? Haluatko todella juuri niitä asioita? Jollet, niin mitä voisit asialle tehdä? Hyvä vetää puoleensa positiivista ja kielteinen negatiivista.

 

Haluan positiivisia asioita ja haluan levittää positiivisuutta ympärilleni. Hyvä palaa aina vahvempana takaisin ja hyvät teot palkitaan aina. Maailmassa on paljon esimerkkejä ihmeisiin uskoneista ja unelmiensa elämän luoneista ihmisistä.

 

Isältäni sain joululahjaksi kirjan, jonka omistuskirjoitus sai minut itkemään. Teksti on alla kuvassa ja se on hyvä esimerkki tuesta jota olen saanut <3

 

blogihelmi_1.png

Valoa ja iloa päivääsi! <3

-Wilma-

Suhteet Oma elämä Mieli

En ole supernainen

Olin nuorempana todella kiltti ja ei oli minulle täysin vieras sana. En koskaan tehnyt mitään tyhmyyksiä, mutta venytin aina oman jaksamiseni rajoja. Olin aina muiden käytettävissä. Ihmiset jopa huomauttelivat minulle asiasta, vaikka varmasti osa käytti kiltteyttäni hyväkseen. Lisäksi olin perfektionisti ja halusin menestyä kaikessa mitä tein.

 

Kuulostaapa rankalta.. Sitä se myös oli. Ajattelin paineen tulevan ulkoapäin, mutta todellisuudessa se tuli minusta itsestäni, sillä en osannut määritellä rajojani, tai pitää niistä kiinni. Suoritin elämääni kaikilla sen osa-alueilla. Halusin olla kympin tyttö koulussa, halusin olla huippu-urheilija harrastuksissa, maailman ihanin tytär ja unelmien tyttöystävä. Ajattelin olevani superihminen, joka pystyy ihan kaikkeen. Lukion jälkeen lisäsin listaan vielä kuukauden työntekijän roolin. Tietysti myös siivosin jatkuvasti, kokkailin aina eri ruokia ja leivoin. Ihme etten koskaan sairastunut mihinkään syömishäiriöön..

 

Olin kuin kone, ja saavutin tavoitteeni. Tärkeimmän asian unohdin kuitenkin kokonaan, nimittäin onnellisuuden. Olihan toki hetkiä jolloin olin onnellinen, mutta suurimmaksi osaksi olin tyytymätön, aivan kaikkeen. Monesti kun pääsin kotiin niin romahdin vain lattialle ja itkin. Olin aivan loppu, mutten tiennyt miksi. Ajattelin, että minullahan on kaikkea mitä ihminen voi haluta. Olin menestynyt, ja onnistuin asioissa joihin ryhdyin. Miksen siis muka olisi myös onnellinen. En ymmärtänyt, että onni vaatii omannäköisiä päätöksiä ja omien rajojen kunnioittamista.

 

Pahaoloni muuttui fyysisiksi oireiksi, unettomuudeksi ja todella pahoiksi vatsakivuiksi. Voisi kuvitella, että niiden avulla olisi heti oivaltanut ettei kaikki ole hyvin. Jatkoin ¨superihmis¨ elämääni kunnes itkuisuus valtasi elämäni, ja olin todella uupunut, sillä olin valvonut lähes kaksi kuukautta. Ulospäin kyllä jaksoin hymyillä, joten olin aika yksin onnettomuuteni kanssa.

 

Hetken velloin siinä pahassa olossa, kunnes päätin etten halua käyttää elämääni olemalla onneton. Aloin miettiä miten voisin saada elämääni onnen. Jaoin elämän osa-alueisiin ja mietin miten voisin edes yhtä niistä alkaa kohentaa. Pala palalta aloin rakentaa onnea. Tuo rakennusprojekti vaati omien rajojen asettamista sekä pakonomaisesta suorittamisesta luopumista. Myönsin itselleni, etten ole superihminen, enkä varsinkaan kone. Olen ihminen, jolla on tunteet ja oikeus onnellisuuteen.

 

Rajojen luominen on ollut todella työlästä, mutta erittäin antoisaa. Olen niin onnellinen, että välillä meinaan ihan pakahtua onnesta. Osaan sanoa ei ja tiedän tarkkaan miten paljon jaksan mitäkin asioita. Olen oppinut uudella tavalla sen, että kaikki on mahdollista. Vaalin rajojani, sillä tiedän että ne luovat raamit onnellisuudelleni.

 

Osaatko sinä kunnioittaa rajojasi?

 

Valoa ja iloa päivääsi! <3

-Wilma-

Suhteet Oma elämä Mieli DIY