Uskon voimalla
Kirjoita rohkeudesta, totesi ystäväni. Mitä minä tiedän rohkeudesta? Minähän olen vain pieni ihminen, joka tekee päätöksensä intuition pohjalta. Mitä rohkeaa moisessa muka on? Toinen ystäväni taas ehdotti itsevarmuutta aiheeksi.. Siitä vasta olinkin kysymysmerkkinä. Minäkö muka itsevarma? Mitä nämä oikeen höpisevät.. Nämä ehdotukset laittoivat ajatukset itämään, ja huomasin miten aloin ymmärtämään heitä ja itseäni paremmin.
En ole ikinä ajatellut itseäni rohkeana tai itsevarmana, olen vain aina auttanut muita tarvittaessa ja tehnyt päätökset sen pohjalta mikä tuntuu oikealta. Kuitenkin kun katson kauas lapsuuteen on rohkeus nähtävissä jo siellä. Olen aina ollut ratkoja ja auttaja. Ainoana lapsena minun on ollut pakko selviytyä yksin, mutta olen aina tiennyt että äiti tulee apuun jollei minun voimat riitä.
Lapsen usko äidin kykyyn ratkaista ihan mitä vain on saanut minut uskomaan siihen, että yritän parhaani ja jos se ei riitä niin äiti paikkaa. Äkkiseltään en muista tilannetta jossa olisi pitänyt pyytää äiti apuun, sillä tuo usko oli kuin taikavoima. Tuon taikavoiman avulla uskoin niin lujaa siihen että voin kokeilla mitä vain, sillä jos epäonnistuisin niin äiti auttaisi.
Tuo taikavoimainen ajattelu on saanut minut selviytymään monesta. Olen todella kiitollinen äidilleni siitä, että hän on luonut niin turvallisen lapsuuden minulle ja laittanut minut aina yrittämään ensin itse. Ehkä juuri tuo ajatus on se mikä on tehnyt minusta rohkean. Olen aina nähnyt äitini supernaisena, joka pystyy ihan mihin vain. Tiedän vieläkin, että voin aina kääntyä hänen puoleensa jollen jotain asiaa pystyisi itse hoitamaan.
Usko on maaginen asia ja sen avulla pystyy ihmeisiin. Minun rohkeuteni taustalla on usko äidin supervoimiin. Voimme uskoa ihan mihin vain ja saavuttaa, tai olla saavuttamatta asioita. Uskon, että minulla on aina kaikki mahdollisuudet omissa käsissäni. Minä pystyn vaikuttamaan lopputuloksiin ja omaan elämääni. Ja tämä usko on varmaan itsevarmuuden taustalla. En ehkä aina usko itseeni, mutta uskon ajatuksiini ja niiden avulla toteutan unelmiani.
Ihmisen voi aivopestä mihin vain, ja puhumme itsellemme kaikista eniten päivän aikana, eli käytännössä laitamme itsemme uskomaan asioihin. Uskottelemalla itsellemme asioita luomme omaa todellisuuttamme. Tästä syystä en suostu ajattelemaan itsestäni negatiivisesti. En halua aivopestä itseäni mihinkään negatiiviseen, päinvastoin aivopesen itseni uskomaan unelmiini ja siihen että kaikki on mahdollista. Ainut este tässä maailmassa on oma ajattelu.
Valjastan ihanat ajatukset luomaan ihanaa tulevaisuutta, ja uskon itseeni. Ennen kaikkea uskon myös unelmiini <3
Valoa ja iloa päivääsi <3
Rakkaudella
Wilma