Siinä se nyt on, meikäläisen elopaino. Isä kysyisi että miksi se nyt kaikille pitää kuuluttaa, mutta minä sanon että miksi ei. 

Paino, tuo kirosana jonka ääneen sanominen tuo palan kurkkuun. Tiedättekö ne kepeät keskustelut jossa oma paino sanotaan kuin ohimennen. Minä en ota osaa noihin keskusteluihin. Minä vaihdan puheenaihetta tai kiusallisesti poistun takavasemmalle. Mutta siinä se nyt on, koko maailman (tai Lilyn käyttäjien) nähtävillä. Kauhistuttaa mutta toisaalta se on helpompaa kirjoittaa kun ääneen sanoa. 

Oikeastaan 85,9kg oli painoni 1.3, sen verran otsikossa huijasin. Viikko sen jälkeen eli 8.3. se oli 85,3kg. Tässä vaiheessa varmaan käy ilmi, että tässä ei ole kyse oman kehonsa rakastamisesta sellaisenaan tai body positive -asenteesta. Tässä on kyse painon pudottamisesta ja terveellisempien elämäntapojen löytämisestä. En vihaa vartaloani, mutta en myöskään rakasta sitä tai ole siitä ylpeä. Ylipainoisuus ei määrittele minua ja se ei ahdista minua jatkuvasti. Olen kiva tyyppi, joka vaan olisi hieman onnellisempi 15 kg hoikempana. 

Tervetuloa seuraamaan matkaa kohti kevyempää oloa ja terveellisempiä elämäntapoja!