Joulun jälkeen
No tulihan se talvi vihdoin tännekin! Olimme hautautuneet kodin lämpöön koko jouluksi ja ihanan unelias tunnelma oli kietoutunut ympärillemme, ihan niin kuin joulunpyhinä kuuluukin. Nukuimme koko viime viikon pitkään, hipsuttelimme yöpuvuissa puoleen päivään ja möyrimme vastavaihdetuissa lakanoissa koko porukka kirjoja lukien sekä nauttien kiireettömyydestä. Sunnuntaina ilma oli kuitenkin sen verran kaunis ja talvinen, että päätimme kömpiä vihdoin ulos pesästämme, ja se todella kannatti. Reipas ulkoilu nimittäin pyyhkäisi meidät takaisin arkitohinoihin, jättäen joulusta rakkaan ja lämpimän muiston.
Käväisimme Käpylän tekojääradalla luistelemassa ja koska luistelukerta oli tämän talven ensimmäinen, päätimme vetää sen juuri niin kuin kuuluukin. Siispä pakkasimme luistimien lisäksi reppuun lämmintä mehua sekä viimeiset joulupiparit. Ja vaikka asumme pysyivät ihan yhtä rentoina kuin aiempinakin pävinä, oli silti todella kiva palata taas kunnolla ihmisten ilmoille. Aurinkoinen sää oli saanut liikkeelle paljon muitakin ulkoilijoita, ja koko kenttä oli täyttynyt riemunkiljahduksista sekä hymyilevistä suista. Tyttökin oppi luistelemaan ihan itse reissun aikana. Tai oikeastaan töpöttelemään luistimilla etanavauhtia eteenpäin – mutta ainakin meidän vanhempien mielestä se oli jo ainakin melkein luistelua. Poika nukkui päiväunensa kentän vierellä ja heräsi sitten katselemaan luistinradan tohinoita.
En ollut itse vetänyt luistimia jalkaani moniin vuosiin mutta alun haparoinnin jälkeen sain kaunarini taas vauhtiin. Kun olimme upottaneet luistelun jälkeen kohmeiset varpaamme takaisin talvikenkien lämpöön, siirryimme pitämään evästaukoa. Lämmin mehu maistui ihanalta pakkasessa ja muistin kuinka paljon pidänkään ihan oikeasta talvesta. Tyttö rakensi miehen kanssa lumikökkäreistä lumiukon ja heilutti vimmatusti raajojansa ohuen lumikerroksen päällä tehden kuvioita lumeen. Lähdimme kotiin siinä vaiheessa, kun kaikkien posket olivat pakkasesta punaiset ja sormia kipristeli tuttu kylmyys. Nyt en kyllä kaipaa enää yhtään sitä vesisadetta tai pimeyttä, vaan todella toivon että pääsisimme nauttimaan vielä pitkään näistä kirpeistä sekä raikkaista pakkassäistä.
Joko te olette ehtineet talven rientoihin?