Yksivuotisbrunssi
Vietimme viikko sitten pojan yksivuotisjuhlia ja täytyy sanoa, ettei meillä ole koskaan ollut niin rentoja, mutkattomia sekä stressittömiä bileitä. Halusimme pitää juhlat mahdollisimman simppeleinä sekä vaivattomina kaikille, ja siksi vieraamme saivatkin kutsun synttäribrunssille. Ovet olivat avoinna koko päivän ja paikalle sai ilmestyä koska vaan kello 10-14 välillä. Kolmioomme lappasikin sisään porukkaa pitkin aamupäivää kun bileväki saapui pakalle omassa tahdissaan. Ruokaa riitti kaikille, lapset tekivät ihanan sekamelskan sinne sun tänne, sukan pohjiin tarttui keksin murusia ja olohuone täyttyi iloisesta puheensorinasta.
Kaikki oli muutenkin juuri sopivasti vinksallaan; pöytäliina jäi silittämättä, kahvikuppeina oli sekalainen läjä eriparia olevia mukeja ja synttärikakustakin pilkisti kermakuorrutuksen alta kakkupohjaa. Muttei se menoa haitannut – pääosassa oli nimittäin lämmin sekä mutkaton yhdessäolo ilman sen kummempia stressauksia. Kakun leikkasimme sopivassa välissä, jonka jälkeen lauloimme kaikki yhdessä muikealle sankarille onnittelulaulun. Isosisko auttoi kynttilän puhaltamisessa ja pian kaikki saivat palasen tai kaksi perinteistä täytekakkua. Päivänsankari itse vetäytyi kakun jälkeen päiväunille kun me muut jatkoimme vielä pirskeitä.
Tarjottavaksi valitsimme todella helppoja juttuja niin, ettei meidän tarvinnut kun käväistä silloin tällöin keittiössä keittämässä lisää kahvia. Tarjolla oli tekemääni couscous-salaattia, croissantteja, brie-juustoa, marmeladia, luonnonjugurttia, mysliä sekä hunajaa, hedelmiä ja do it your self -toasteja. Olimme virittäneet keittiöömme vanhan toasterimme, jossa vieraat saivat siis itse väsätä omanlaisensa toastit ja heittää ne paistumaan. Juomana oli teen sekä kahvin lisäksi kivennäisvettä sekä appelsiinimehua ja jälkkärinä toimi kakku. Lapset saivat vielä extrana Raikastamon pillimehuja sekä keksejä.
Oli ihan älyttömän kiva viettää juhlapäivää näin rennoilla meiningeillä ilman turhaa nipottamista lautasliinojen sävyistä. Kaikki meni omalla painollaan ja meillä vanhemmillakin oli aikaa jutella vieraittemme kanssa. Poika veteli ympäri asuntoa vähän kaikkien viihdytettävänä, ja kävi aina välillä jommankumman vanhemman sylissä tankkaamassa läheisyyttä. Juhlista jäi todella hyvä mieli ja päivä oli yhtä onnistunut kun olin toivonutkin.