Täydellisiä päiviä

Ajattelin ennen, että täydellisen päivän tulisi pitää sisällään vähintäänkin kokovartalohieronta, skumppabrunssi, aurinkoinen ilma sekä ihan ehdottomasti illallinen jossain hyvässä ravintolassa. Ymmärsin kuitenkin lasten saannin jälkeen, ettei täydellisyys tarkoita mitään ihmeellisyyksiä tai krumeluureja, päinvastoin. Täydellisyys on epätäydellisyyttä, sellaista että kaikki on vähän sinnepäin mutta itsellä on vaan todella hyvä olla. En kaipaa oikeastaan enää elämääni mitään erityistä luksusta, vaan se ihan tuiki tavallinen arki pienellä twistillä on yleensä kaikista parasta. Tietysti hemmottelu silloin tällöin on aina paikallaan muttei missään tapauksessa välttämätöntä. 

Nykyisin täydelliset päiväni ovat sunnuntaita, maanantaita tai keskiviikkoja. Sellaisia päiviä että pölykoirat ovat imuroitu pois nurkista, ruokapöydällä on kimppu tuoreita tulppaaneja ja koti tulvii valoa. Täydellisinä päivinä syömme ihan tavallista kotiruokaa, ulkoilemme sekä tapaamme ystäviä. Meillä on aikaa pistää koko koti sekaisin leikeistä ja hautautua peittojen alle kuvittelemaan, että olemme luolaseikkailulla. Täydellisinä päivinä ehdin antaa molemmille lapsilleni ihan oikeaa aikaa, käydä itsekin lenkillä sekä tehdä koneella edes hetken omia hommiani, ja iltaisin tietysti kömmin miehen kainaloon. Täydelliset päivät ovat ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin kinasteluineen sekä kotitöineen, mutta niinä päivinä koko elämä tuntuu hyvältä ja sitä tietää, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin – täydellisesti. 

Minkälaisia teidän täydelliset päivänne ovat?