Tyttö ja minä
Ikävöin usein esikoistamme sen jälkeen kun poika syntyi. Vaikka tyttö pyörikin jaloissani välillä rasittavuuten asti, kuristi silti kurkkuani aina iltaisin ikävä. En yksinkertaisesti enää ehtinyt viettää samalla tavalla aikaa tuon mahtavan mimmin kanssa ja mulla oli siitä jatkuvasti huono omatunto. Mun oli jotenkin todella vaikeaa sopeutua siihen, ettemme olleet enää se sama parivaljakko mitä olimme ennen. Tyttö kasvoi ja kehittyi varkain samalla, kun minä olin imettämässä tai vaihtamassa vaippaa eikä se tuntunut kivalta. Onneksi pahin kipuiluni asiasta hävisi melko nopeasti mutta kaipasin silti aina välillä ihan vaan minun ja tytön omia hetkiä. Kuitenkin sellaisia kunnon kahdenkeskisiä irtiottoja oli vaikeaa järjestää melko tissiriippuvaisen vauvan kanssa ja aika usein hommat menivät niin, että tyttö pääsi tekemään jotain extraa miehen kanssa ja minä sekä poika jäimme kotiin.
Havahduin kuitenkin jokin aika sitten siihen, että nythän meitä ei rajoita enää mikään. Poika nimittäin pärjää jo mainiosti ilman minua ja nukkuu yönsäkin niin, että myös isi kelpaa selän silittelijäksi tarpeen niin vaatiessa. Sovimmekin yhtenä lauantaina tytön kanssa, että jätämme pojat kotiin ja lähdemme viettämään tyttöjenpäivää. Teimme leffatärskyt kavereidemme kanssa ja päätimme käydä vielä elokuvan jälkeen syömässä.
Ja voi miten kiva päivä meillä olikaan! Oli kutkuttavan hauskaa kävellä ilman rattaita tai muita jos käy vahinko – varusteita pysäkille, ja istua vierekkäin tytön kanssa bussin yläpenkillä. Musta tuntui ensin luvattoman helpolta huolehtia vain yhden tyypin melko vähäisistä tarpeista ja uskaltauduinkin miettimään, miten erilaista olisi jos meillä olisi vain yksi lapsi. Ajatus muuttui kyllä päivän päätteeksi jolloin huomasin, että säädön määrä on vakio oli sitten mukana yksi tai kaksi lasta.. Mutta säädöistä huolimatta, nautimme molemmat ihan suunnattomasti yhteisestä ajastamme. Meillä oli aikaa höpötellä, halia, hassutella ja hypätä ruutua keskellä katua. Pystyin keskittymään sataprosenttisesti pieneen seuralaiseeni, joka nautti saamastaan huomiosta ihan mahdottoman paljon. On ihanaa, että voin viettää kummankin lapseni kanssa aikaa yhdessä, mutta antaa myös välillä ihan privaattejakin äitihetkiä molemmille.