Äitinä

DSC_0473.JPG

DSC_0463.JPG

Mä olen pakahtunut rakkaudesta, tuntenut pursuavaa onnentunnetta ja ollut ihan naurettavan pienistä asioista ylpeämpi kuin mistään omista saavutuksistani ikinä. Olen pelännyt, kyseenalaistanut ja huolehtinut sydämeni solmuun. Mä olen lohduttanut, vakuuttanut ettei ole mitään hätää ja ottanut syliin. Olen opettanut, silittänyt pörröisiä päitä, pessyt, syöttänyt ja puhaltanut kivun pois. Olen valvonut itseni hulluuden partaalle, itkenyt äitiyden katkeria kyyneliä sekä ollut varma, että olen aiheuttanut lapsilleni ikuiset traumat. Olen katunut, soimannut ja epäillyt itseäni. Olen huutanut, toiminut epäjohdonmukaisesti ja potenut huonoa omatuntoa. Mä olen nauranut vedet silmissä, rakentanut majoja ja bailannut kahden pikkutyypin kanssa keittiössä. Olen laulanut keskellä katua, esittänyt eläimiä bussissa ja laskenut lukemattomia kertoja pieniä varpaita sekä sormia. 

Mä olen kantanut huutavaa vauvaa tunteja ympäri asuntoa, olen pyyhkinyt kuumaa otsaa viileällä pyyhkeellä ja kuunnellut valveilla tasaista hengitystä varmistaen, ettei se vaan missään vaiheessa lopu. Olen ollut epävarma, marttyyri sekä superäiti. Mä olen kehunut kauniiksi, ihastellut hentoja viivoja paperilla ja kertonut kuinka täydellisiä he ovat. Olen halunnut, että he jättäisivät mut rauhaan ja menisivät pois. Olen tahtonut pitää heitä sylissäni enkä ikinä päästää irti. Olen puolustanut, varoittanut ja kannustanut eteenpäin. Olen toivonut, että jompi kumpi heräisi keskellä yötä koska mulla on ollut niin ikävä. Olen vaatinut liikaa ja liian vähän. Mä olen maannut ihan paikallani käsi puutuneena ettei se pieni vieressäni vaan heräisi, kun sain hänet vihdoin nukahtamaan. Mä olen miettinyt tulevaisuutta ja toivonut, että heistä tulisi ennen kaikkea vahvoja sekä onnellisia aikuisia. 

DSC_0466.JPG

Mä olen lakannut kynsiä, letittänyt hiuksia ja antanut uudestaan ja uudestaan vauhtia keinussa. Olen rakentanut hiekkalinnoja, etsinyt yömyöhään kadoksissa olevia pehmoleluja ja hinkannut kynän jälkiä huonekaluista. Mun sydän on jättänyt lyöntejä välistä, kun olen kadottanut heidät ihan hetkeksi. Olen ollut vihainen, niin helvetin väsynyt ja onnellisempi kuin koskaan. Olen oppinut paljon, olen saanut paljon ja olen antanut kaikkeni. Mutta eniten olen rakastanut. Niin paljon, että se tekee välillä kipeää. 

Mahtavaa äitienpäivää kaikille äideille ja eteenkin sille omalleni! 

suhteet oma-elama vanhemmuus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.