Vauvan menopelit
Meillä on käytössä vauvalle kolme menopeliä, joista sopivimman valitsemme aina tilanteen mukaan. Toisin kuin esikoinen aikoinaan, tämä kaveri viihtyy erinomaisesti vaunuissa ja yleisimmin liikkeellä olemmekin vaunu plus seisomalauta kombolla. Vauva vetää vaunuissa kaikista parhaimmat unensa, niissä on kätevä kuljettaa reput ja rensselit ja tyttö pääsee halutessaan hyppäämään pois kyydistä koluamaan pientareet sekä kaivamaan ojan pohjat. Vaunuiksi meille on valikoitunut Brion Singit joista löytyy kaupoista enää päivitetympi versio Brio Smile.
Välillä vauva taas napataan Manducaan jossa viihdytään myöskin hyvin, edellyttäen kuitenkin jatkuvaa tärinää ja liikettä. Koska puistossa tai lounaalla ei huvita vatkata itseänsä jatkuvasti, on Manduca käytössä lähinnä retkillä tai esimerkiksi kirjastoreissuilla, jolloin pysymme liikkeessä suurimman osan ajasta muutenkin. Vauva keikkuu Manducassa myös matkoilla tai silloin kun esikoinen haluaa ehdottomasti hypätä omaan kiesiinsä. Esikoiselle meillä on käytössä Brion Spinit, jotka toimivat myös matkarattaina. Yllättävän vähän Manduca on ollut käytössä nyt verrattuna esikoiseen, joka huusi vaunuissa kuin hinaaja ja kulki napa vasten napaani lähes päivittäin puolen vuoden ikään saakka.
Kolmantena, joskin nyt jo huomattavasti harvemmin käytettynä vauvan kuljetusvälineenä meillä on myös Tricot-Slen, joka oli aivan loistava vauvan ollessa vastasyntynyt. Minityyppi kulkikin liinassa päivittäin, niin sisällä kuin ulkonakin ja ensimmäisen kerran hän taisi olla liinassa jalat sykkyrällä viiden vuorokauden ikäisenä. Vauvan sai sujautettua liinan sisään, jossa hän pysyi ja tuhisi tyytyväisenä pitkään, eikä esikoinenkaan välttämättä edes huomannut, että uusi tulokas on leikeissä mukana. Nykyään tuo reilu kuuden kilon jötkäle on kuitenkin kivempi kantaa Manducassa, kuin trikoisessa liinassa. Mutta kyllä vauva kulkee siinäkin, kunhan sidonnan ehtii vain tekemään huolella.
Vauvan ollessa vasta tuloillaan mietimme pitkään, hankimmeko tuplarattaat vai pärjätäänkö vaunu-seisomalauta-Manduca-rattaat yhdistelmällä. Päädyimme tähän ratkaisuun ja hyvä niin, sillä tuplarattaita on kaivattu tasan kerran, jolloin tyttö nukahti bussiin eikä jaksanut seistä kotimatkaa. Toki mielipide olisi saattanut muuttua, jos luontoäiti olisi tarjonnut huomattavasti lumisemman talven. Sohjovellissä vaunujen ja seisomalaudalla keikkuvan kolmevuotiaan työntäminen oli sen verran hikistä puuhaa, etten sitä kovin montaa kertaa olisi halunnut talven aikana tehdä. Nyt kevään tullen olemme myös viilettäneet menemään niin, että tyttö pyöräilee edellä ja minä tulen vaunuilla perässä. Uskon, että tällä setillä pärjäillään loppuun saakka, eikä uusia menopelejä tarvitse tähän talouteen enää hankkia.