Niitä iltoja

Mies ilmoitti menevänsä työpäivän jälkeen bisselle ystäviensä kanssa, joka oli minulle enemmän kuin tervetullutta. Sitä kun hinkuttaa joka ilta toisen kyljessä kiinni, on välillä ihanaa olla lasten nukkumaan menon jälkeen ihan vain yksin. Sinä iltana olisi vain teekuppi, hyvä kirja ja koko sohva käytettävissäni. Päivä sujui hyvällä fiiliksellä, ja ujutin kauppakärryyn vihannesten ja maitojen sekaan iltaani varten juustoja, hedelmiä sekä tummaa suklaata. Homma alkoi näyttää lupaavalta viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttö hieroi silmiään jo ennen iltapuuroa, ja vauva heräsi aivan liian aikaisin viimeisiltä päiväuniltaan. 

Hoidin iltahommat kunnioitettavalla tarmolla, koska tiesin pääseväni ihan kohta heittäytymään sohvalle kirjani kanssa. Jaksoin etsiä tyttöä useita kertoja sängyn alta vaikka olisi pitänyt mennä hammaspesulle, luin iltasatukirjan alusta loppuun lyhentämättä sitä kertaakaan ja vauvakin sai ekstrapaljon pusuja ja kutituksia kylvyn jälkeen. Sitten piti enää laittaa väsyneet lapset nukkumaan. Kävin viemässä ja peittelemässä sen isomman sänkyyn, ja siirryin makuuhuoneeseen imettämään vauvaa. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Imetyksen jälkeen laitoin pikkutyypin nukkumaan ihan niin kuin joka ilta. Mutta tänä iltana homma ei sujunutkaan ihan samalla tavalla kuin yleensä. Vauva pyöri, ähisi ja tapaili itkua. Imetin uudestaan, laitoin tuttia suuhun, tassuttelin, nostin syliini, mutta mikään ei vaivuttanut poikaa uneen. Onneksi sentään tytön huoneessa oli hiljaista, eli hän oli nukahtanut helposti. Vauva taisteli unta vastaan reilu puoli tuntia ja kun hän vihdoin nukahti, hipsin keittiöön ja pistin teepannun kiehumaan. 

Käväisin vielä tytön huoneessa peittelemässä pörröpääni, mutta asiat eivät olleetkaan ihan niin kuin kuvittelin. Keskellä huonetta istui tyttömme, joka väritti keskittyneesti jo toista jalkaansa sinisellä tussilla. Väritti itsellensä kuulemma korkokenkiä. Sitten jalan pesut, saarna, lasi vettä, pusu ja tyttö takaisin petiin.

Vihdoin molemmista huoneista kuului tasainen tuhina, ja vaikka kello näyttikin jo omaa nukkumaanmenoaikaani päätin, etten luovu minun illastani. Kun kaikki oli valmista, hörppäsin teetäni ja viistin palan Manchegoa ja samassa kuulin tuttua tuhinaa. Makuuhuoneessamme minua odotti vauva, joka imeskeli täysin hereillä varpaitaan ja väläytti suuren hampaattoman hymynsä nähdessään minut sängyn vierellä. 

Se oli niitä iltoja taas se.