Juoksukoulu

DSC_0359.JPG

Mulla on ollut aina viha-rakkaussuhde juoksemiseen. Se on pahimmillaan kirkkaan punainen naama, pirun ikävä pistos kyljessä, lepoa anelevat jalat ja vähän turhan kovaäänistä puuskutusta. Mutta parhaimmillaan se on hyvää fiilistä, rullaavat jalat, onnistumisen tunteita ja aivan mieletön endorfiini pilvi. Olen aikalailla on-off juoksija, ja yleensä juoksuharrastukseni kestää muutaman kuukauden kunnes koko juttu alkaa maistumaan puulta. Viimeistään se kipeytynyt jalka tai viikon kestävä räkätauti on sinetöinyt koko homman, ja olen haudannut juoksutrikooni syvälle kaapin perukoille. Mutta juokseminen on ainoa laji johon palaan aina lopettamisen jälkeen. 

Raskausaikanani liikuntaharrastukseni rajoittuivat kipeiden supistuksien vuoksi lähinnä työ- ja kauppamatkoihin, ja annoin itselleni luvan jatkaa samaan malliin vauvan synnyttyä. Pikkuhiljaa halu saada oma kroppa ja mieli kuntoon kuitenkin palasivat, ja aloitin taas juoksemisen. Se oli oikeastaan ainoa laji jota saatoin kuvitella harrastavani kun kotona on kaksi pientä lasta. Juoksun kun voi aloittaa samantien kotiovelta, ja se mahdollistaa myös nopean paluun takaisin pyörittämään sitä puurokylpynukkumaanmeno -rumbaa. Tällä kertaa minua kuitenkin vaivasi motivaation puute, ja se kotisohva on imenyt minut syleilyynsä vähän turhan monta kertaa. 

DSC_0394.JPG

DSC_0355.JPG

DSC_0333.JPG

Mutta nyt asioihin on tulossa muutos, ja juoksumotivaationi sen kun kasvaa. Ilmoittauduimme nimittäin ystäväni kanssa juoksukouluun, jossa tarkoituksena on hioa juoksutekniikkaa, tehdä juoksua tukevia lihaskuntoharjoitteita sekä kannustaa ja motivoida juoksemiseen. Tunnen kuitenkin itseni sen verran hyvin, että pelkkä juoksukouluun osallistuminen ei pidä minua kiinni lajissa. Siispä päätin oman henkilökohtaisen tavoitteeni, ja tarkoituksenani olisi että ensi toukokuussa juoksen 10 km 60 minuutissa, ja vuoden päästä matka taittuisi alle tuntiin. 

Uskon tuon juoksukoulun antavan sitä kaipaamaani lisäboostia koko touhuun, ja mikä tärkeintä saan tekniikkapuolen kuntoon joka onkin yksi keskeisimmistä asioista juoksemisessa. Tällä hetkellä olen todella innoissani, ja odotan jo koska pääsen taas lenkille! Eli jatkossa tällä blogin puolella pääsee seurailemaan myös juoksutreenejäni ja matkaa kohti tavoitettani. 

Onko siellä muita juoksuun hurahtaneita vai tökkiikö koko homma?

suhteet oma-elama liikunta vanhemmuus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.