Alku

Pitkä työviikko, yhteinen perjantai-ilta ja elokuva. Väsymys painoi molempia mutta päätettiin, että kerrankin käperrytään vierekkäin sohvalle ihan niin kuin ennen.  Leffan, kainalon ja siiderin välissä oli enää 2-vuotias, jonka kävisin laittamassa nopeasti nukkumaan. Kun kolmenkymmenen sänkyyn palautuksen, yhden pissan, kahden vesilasin, viiden itkun, kolmen unilaulun ja puolentoista tunnin kuluttua saavuin olohuoneeseen oli mies käpertynyt viltin alle ja oli täydessä unessa. Elokuva tai siideri ei oikeen enää kiinostanut ja minunkin silmäni alkoivat painua kiinni. Kun kömmimme peittojen alle mietin, onkohan kenelläkään muulla perheellä tällaista, olisikohan se siideri pitänyt kuitenkin juoda ja pitäisikö perustaa blogi.

No nyt perustin, vuotta myöhemmin kun taloudessa on yhden lapsen sijasta kaksi. Vaikka silmäpussit ovat entistäkin suuremmat, kokonaan nukuttu yö pelkkä muisto kolmen vuoden takaa ja enää ei muista miltä hiljaisuus kuulostaa, en silti vaihtaisi päivääkään. Tämä blogi tulee sisältämään rehellistä tilitystä äitiydestä ja sen tuomasta epävarmuudesta, ilosta, vaikeudesta ja onnesta. Täällä voit myös lukea meidän arjesta ja elämästä sellaisena kun se on.  Blogin päähenkilöinä toimii vuonna 2012 ja 2015 syntyneet lapsemme. 

Tervetuloa lukemaan!