Imetyksen lopettaminen

Mä olen miettinyt jo pidemmän aikaa pitäisikö mun sulkea imetysrintsikkani klipsit viimeistä kertaa, ja heittää haikeat hyvästit minun sekä pojan yhteisille maitohetkillemme. Meidän imetystaipaleemme on kestänyt ihan kohta jo vuoden sekä kolme kuukautta, eikä siinä ole koskaan ollut alun säädön tai muutaman nännin puremisen lisäksi oikeastaan mitään ongelmia. Imetys on tuntunut ihan älyttömän luonnolliselta sekä helpolta tyypin kanssa, joka tiesi heti tunnin ikäisenä miten ne maitohommat oikein hoidetaan. Poika on ollut aika tissiriippuvainen tapaus, ja olemmekin menneet täysin vauvantahtisella imetyksellä ensimmäisen vuoden, jonka jälkeen imetyskerrat vähenivät aika luonnollisesti kolmeen kertaan päivässä. Ja nyt en imetä enää kuin iltaisin. 

Vaikka iltaimetys ei vaikuta oikeastaan mitenkään negatiivisesti elämääni ja maidontuotantokin on hiipunut juuri sopivasti niin, ettei pidempikään imetysväli aiheuta kivikovia rintoja tai valkoisia läikkiä vaatteisiini, tuntuu musta silti että tämä imetys voisi olla kohta tässä. Poika ei enää koskaan pyydä päivisin maitoa minulta, ja iltaimetyskin on oikeastaan enää pelkkä tapa. Imetys vaikuttaa pikkuriikkisen öihimme tai oikeastaan varhaisiin aamuihin, jolloin poika herää sängystään selkeästi vielä väsyneenä sekä läheisyyden kaipuisena, jolloin nostamme hänet väliimme. Siinä hän kuitenkin haluaisi ehdottomasti painautua rintaani kiinni ja lutkuttaa itsensä takaisin uneen. Aamuimetykset ovat kuitenkin ehdoton ei sillä ne taas aiheuttavat sen, että jätkä heräilee vähän väliä öisin kokeilemaan josko sitä maitoa jo irtoaisi. Ja kun sitä ei tule, tarkoittaa se usein klo 5.30 herätyksiä tai pienen raivarin kautta uudelleen nukahtamista. 

Samaan aikaan musta kuitenkin tuntuu todella haikealta. Se viimeinenkin side joka yhdistää meitä fyysisesti katkeaa. Tyyppi on saanut minusta pääasiallisen ravintonsa reilusti yli vuoden, ja sen jälkeen vielä useita kertoja päivässä huikat maailman ihmeellisintä äidinmaitoa. Mulle tulee myös ihan varmasti ikävä sitä kuinka ne pienet kädet tarttuvat lujasti kiinni paitaani samalla, kun pieni tuhisija imee maitoa määrätietoisen totisella ilmeellään. On jotenkin mahdotonta ajatella, että joku tulevista imetyskerroista on se viimeinen – luultavasti koskaan. Päässäni pyörii erilaisia syitä miksei imetystä kannata lopettaa. Kuten joku akuutti katastrofitilanne jossa puhdas vesi on kortilla ja imetys mahdollisesti ainoa keino nesteyttää lapsiani. Tai ihan vaan se, että ainakin vielä voi hetken leikkiä, että omistaa ihanan täyteläiset tissit. 

*Kuvat viime kesältä