Joustavasti takaisin työelämään
Olemme eläneet nyt parin kuukauden ajan uudenlaista arkeamme, jossa olen voinut yhdistää mutkattomasti kotimutsiuden sekä työelämän. Ja voi vitsi tämä tuntuu edelleen ihan mielettömän hyvältä! Kävin töissä nämä pari ensimmäistä kuukautta säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt aloitin uuden työn jossa teen hommia 1-2 kertaa viikossa. Silloin tällöin duunit vaihtuivat siis viikottaisiin töihin, eikä se haittaa tippaakaan sillä työpäivien määrä pysyy edelleen niin pienenä. Itseasiassa tämä uusi järjestely toimii mulle jopa paremmin, kun elämässäni on nyt vähän enemmän säännöllisyyttä – rytmien rakastaja kun olen.
Uusi työ vaikuttaa todella kivalta ja toimii toivottavasti ponnahduslautana kohti unelmiani. Lapset viettävät minun ja miehen työpäivät kotona pappansa kanssa joten hoitokuvioistakaan ei tarvitse stressata. Tämä koko tilanne on vaan niin win-win ja olen todella iloinen, että tajusin voivani hoitaa myös tällä tavalla töihin paluuni. Hiljaa sekä rauhallisesti ilman ruuhkavuosi-oravanpyörä ahdistuksia, joita sain kokea ihan tarpeeksi palattuani opiskelemaan sekä työelämään esikoisen kotivuoden jälkeen. Nyt saan nauttia töistäni ihan täysillä koska teen hommia juuri sen verran, kun itsestäni tuntuu hyvältä ja perhe-elämä antaa myöden. Ja voi kuinka ne kotipäivät tuntuvat ihanan pehmoisilta pitkien duunipäivien jälkeen. Jaksan puuhastella ja touhuta lasten kanssa ihan eri tavalla nyt, kun viikkoihini kuuluu selkeästi jotain muutakin kuin pelkkiä kiljuvia tahmatassuja.
Ilman vahvoja tukiverkostoja tai joustavaa työnantajaa tämä ei kuitenkaan olisi mitenkään mahdollista. Siksi olenkin todella kiitollinen kummastakin. Musta olisi hienoa nähdä, että Suomessa tällainen ihan oikeasti joustava töihin paluu olisi vielä enemmän arkipäivää. Nyt tämä tuntuu vaan olevan tiettyjen alojen etuoikeus ja liian usein olen kuullut, kuinka työnantaja lopulta sanelee miten ne lyhennetyt tunnit pidetään. En tietenkään voi jatkaa näin ikuisesti sillä taloudellinen tilanne pakottaa minutkin jossain vaiheessa takaisin kokopäivätöihin, mutta ainakin olen saanut totutella rauhassa työelämään paluuta. Kesän saan nautiskella vielä vapaana koska pidän parin kuukauden tauon töistä kesä-heinäkuussa. Syksyllä jatkan taas samoissa hommissa mutta nostan työpäivieni määrää. Mutta vain ihan vähän niin, että mulle jää vielä arkisinkin aikaa koluta leikkipuistot, napata lapset lounaan jälkeen kainalooni ja kiertää lähimetsän poikki ruokakauppaan koska mihinkään ei ole oikeasti kiire.