Kahdenlaista elämää
Meillä alkoi viime viikolla uudenlainen arki, sillä palasin osittain takaisin töihin. Olen edelleen suurimman osan ajasta kotona mutta teen aina silloin tällöin työvuoroja. Mikään pakko mun ei olisi ollut vielä palata takaisin työelämään, mutta tässä kotihoidontuella elellessä lisärahat houkuttelevat sen verran, että teen ihan mielelläni välillä palkallisiakin hommia. Töissä on ollut todella virkistävää käydä pitkän tauon jälkeen, vaikka sainkin pienen ahdistuspaniikin ennen ensimmäistä vuoroani. Pikkutyypit ovat olleet joko miehen kanssa kotona tai äitini on tullut meille hoitamaan heitä. Ja kaikki on mennyt ihan älyttömän hyvin vaikka vähän totuttelua tämä meiltä kaikilta on vaatinutkin.
Suurimman muutoksen koin luultavasti minä, jonka täytyi kääntää yhtäkkiä kotimutsivaihde pois päältä. On tuntunut todella hassulta hiippailla aamuisin pimeässä kodissa kun kaikki muut tuhisevat vielä uniaan. Koko kämppä on ihan hiljainen ja olen pessyt hampaanikin ilman, että toisessa kainalossani roikkuu poika ja toisessa tytön vauvanukke jota minun pitää hoitaa. Olen myös rouskutellut aamumuroni samalla uutisia selaillen sekä heräillyt ihan rauhassa yksin. Ikävä on kyllä läikähtänyt joka kerta rinnassani kun olen painanut ulko-ovemme kiinni, ja on tehnyt mieli sujahtaa takaisin lämpimien peittojen alle omien rakkaitteni viereen. Mutta tunne on haihtunut viimestään siinä vaiheessa, kun olen kävellyt kirpeässä ulkoilmassa kohti bussipysäkkiä ja liittynyt muiden väsyneiden sekä hiljaisten työmatkalaisten joukkoon.
Työt ovat sujuneet pienen alkukankeuden jälkeen mukavasti ja täytyy sanoa, että oli mulla vähän ikäväkin jo työelämään. En missään tapauksessa haluaisi vielä palata kokonaan töihin, mutta tämä muutama vuoro silloin tällöin tuntuu hyvältä. Työpäivät soljuvat ihanan rytmikkäästi eteenpäin ja ehkä parasta on se, että saan syödä lounaan ihan rauhassa. Kotiinkin on ollut kiva palata ja viimeiset metrit ennen kotiovea olen tullut melkein juoksujalkaa. Mulla on riittänyt myös työpäivieni jälkeen hyvin energiaa puuhastella lasten kanssa, ja olemme halineet sekä pussailleet extrapaljon iltaisin kun olen tullut takaisin kotiin.
Nyt tuntuu, että osaan taas ottaa kaiken irti kotipäivistä kun teen välillä jotain ihan totaalisen erilaista. Sompailu kahden toisistaan täysin poikkeavan elämän välillä on ollut aika hauskaa, sillä pystyn yhdistämään kotiäitiyden sekä työelämän saumattomasti yhteen. Elän kahdenlaista elämää napaten parhaita paloja vähän sieltä sun täältä – ihan mahtavaa!