Kateus

Kateus on mun mielestä yksi inhottavimmista tunnetiloista mitä tiedän, ja pyrinkin välttämään sitä niin pitkälle kun vain mahdollista. Vaikka en pidä itseäni mitenkään erityisen kateellisena ihmisenä, huomaan kuitenkin aina silloin tällöin kuinka kateuden katkerat lonkerot yrittävät ottaa tiukan otteen ajatuksistani ja myrkyttää hiljaa koko mieleni. Kateus pitää sisällään niin paljon negatiivisia tunteita vihasta pettymykseen, että sitä on jo senkin takia niin pirun vaikea sietää. Se saattaa myös piiloutua ankaran ärsytyksen taakse, jolloin tunnetta ei välttämättä edes tajua kateudeksi. Mutta on kateudessa jotain hyvääkin. Mä nimittäin itse opin käyttämään sitä hyväkseni, ja nykyisin se on mulle enemmänkin voimavara kuin epämiellyttävä tunne. 

Kateutta on kahdenlaista. Kepeämpää arkipäivän kateutta jossa katselen kaihoisasti iloista tyttöporukkaa, jotka vailla huolta huomisesta juovat valkkaria suoraan pullon suusta samalla, kun itse raahaan nälkäkiukkuisia lapsiani kotiin. Tai sellaista, että joku lähtee Malediiveille kuukaudeksi ja minä tarvon selkä märkänä puolen metrin lumisohjossa. Tällaiset kateuden tunteet ovat kuitenkin vain hetkittäisiä, eivätkä ne pois sulje iloa noiden sillä hetkellä mielestäni onnekkaiden tyyppien puolesta. Ja sitten on sitä toista kateutta. Sitä joka sokeuttaa kaikelle muulle ja on pahimmassa tapauksessa niin lamauttava, ettei oikeastaan voi tehdä mitään muuta kuin rypeä kateuden kitkeryydessä. Ja juuri tuollaisen kateuden voi kääntää voimavaraksi niin, että siinä samalla osaa myös ihan aidosti iloita muiden puolesta. 

Lähtökohtaisestihan ihmiset ovat kateellisia toisille sen takia, että heillä on jotain mitä itsellä ei ole. Mulle kateuden tunteet kertovat aika suoraan sen, mikä elämäni osa-alue kaipaa muutoksia. Jos huomaan kadehtivani jotain, alan miettimään mikä mua ihan oikeasti siinä asiassa kadehdittaa ja yleensä aika pian keksinkin syyn kateudelleni sekä sen, mikä omassa elämässäni mättää. Ja kun epäkohdan on huomannut, on elämän suuntaa myös helppo lähteä vähitellen muuttamaan kohti uutta unelmaa tai tavoitetta. Saatteko kiinni siitä mitä tarkoitan? 

Tietenkään kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa, mutta aika moneen voi. Joten seuraavalla kerralla kun sen fb-kaverin positiiviset päivitykset ottavat päähän, kannattaa pysähtyä miettimään miksi se ärsyttää niin paljon? Jos esimerkiksi jonkun hehkutukset työelämän saavutuksista harmittavat, on aika kääntää katse omaan työelämään ja siihen miten sitä voisi mahdollisesti kehittää tai muuttaa. Tai jos se superkuumakroppainen tyttö salilla on ihan varmasti ihmisenä tosi inhottava voi miettiä miten suhtautumistaan omaan kroppaansa saisi parannettua. Toisen onni tai saavutukset eivät ole keneltäkään pois vaan ne oikeastaan potkivat eteenpäin, ja näyttävät miten omaa elämää voi muuttaa niin, että on mahdollista itsekin kokea onnen pirskahtelevia tunteita elämänsä melkein jokaisella osa-alueella. Pääseminen tähän pisteeseen ei ole helppoa, sillä välillä tuntuu todella vaikealta myöntää itselleen sitä oikeaa syytä miksi jokin asia aiheuttaa kateutta. Mutta se kannattaa.

Kuvat Instagramista @morningloryannika