Keijumetsässä

Haaga on jälleen puhjennut kukkaan, kun siellä sijaitseva Alppiruusupuisto kukoistaa tällä hetkellä kauneimmillaan. Kukkameri on kerrakseen lumoava ja vieri vieressä kasvavat Rhodopensaat luovat satumaisen tunnelman. Tytön mielestä Alppiruusupuisto on keijumetsä, jonka prinsessa hän on. Ja keijumetsältä se toden totta tuntuukin, kun kulkee pitkospuita pitkin keskellä erivärisiä kukkia sekä korkeita mäntyjä.

Me vierailemme ympäri vuoden Alppiruusupuistossa, sillä se on kiehtova paikka lapsista ihan ilman kukkivia kukkiakin. Eteenkin tytöstä on huisin hauskaa viilettää pitkin ristiin rastiin meneviä pitkospuita ja käydä aina välillä kurkistamassa näköalatasanteelta miltä hänen valtakunnassaan näyttää. Nyt kuitenkin teimme retken puistoon ihan vain kukkien takia. Alppiruusujen kukinta nimittäin kestää vain hetken ja siksi sinne meno on ajoitettava tarkkaan. Me taisimme käydä puistossa juuri oikeaan aikaan, sillä kukkia oli vielä paljon jäljellä mutta osa oli jo selvästi parhaat päivänsä nähneet. 

Paikalla oli rutkasti muitakin ihmisiä kameroineen kiertelemässä sekä ihastelemassa Alppiruusuja mutta sillä tavalla sopivasti, että mekin mahduimme joukkoon hyvin. Hyperenergisten muksujen kanssa itse kukkien katseleminen jäi mun osalta hiukan puolinaiseksi, ja kuviakin ehdin räpsimään vain vähän mutta sain mä puiston kauneudestakin nauttia – sivusilmällä ainakin. Tyttö johti joukkoamme valiten aina sopivan reitin, ja me kipitimme pojan kanssa perässä. Pidimme myös pienen muodollisen evästauon, sillä retki ei olisi retki ilman eväitä. 

Alppiruusupuisto ei ole mikään hirveän suuri, mutta se antaa kuitenkin paljon kävijoilleen. Meidän vierailumme ei siellä kauhean kauaa ikinä kestä mutta puistossa saisi kulutettua aikaa hyvän tovin niin halutessaan. Se on mainio paikka kaiken ikäisille ja sinne pääseekin kätevästi joka puolelta Helsinkiä. Eli jos teillä on ensi viikolla aikaa, menkää katsomaan tuota Haagan ihmepuistoa – keijumetsää! 

Edellisvuoden vierailusta voi lukea täältä