Kermaströsseliöverikakku

Mä olen aina ollut aika suurpiirteinen täytekakkujen suhteen. En jaksa panostaa johonkin sellaiseen joka on parrasvaloissa vain hetken ja syödään sen jälkeen heti parempiin suihin. Tietysti kyseessä on myös taidon puute, mutten ole koskaan kokenut tarvetta opetella itseäni kakkumestariksi – räpellykseni ovat toimineet tähän asti vallan mainiosti. Viime viikonloppuna oli taas aika tehdä kakku, kun juhlimme reissusta palattuamme meidän maailman siisteintä ja rakkainta pikkumimmiämme. Neiti itse toivoi Pipsa Possu-kakkua, siis sellaista joka olisi Pipsan muotoinen. Sainkin ohjeet kakkuun näppärältä ystävältäni mutta ohje oli sen verran työläs tälle mutsille, että sain onneksi suostuteltua neljävuotiaamme hyväksymään myös varasuunnitelman. 

Tällä kertaa tarkoitukseni oli panostaa kakun kermakuorrutteeseen hiukan paremmin kuin pojan synttärikakkua tehdessä. Kakusta nimittäin irvisti yksivuotisbrunssilla kakkupohjaa vähän sieltä sun täältä mutta ei siinä mitään, ihan hyvää sekin oli. Tein tytön juhliin ihan perus kakkupohjan mutta se jäi sen verran lässähtäneeksi, että passitin miehen äkkiä lähimarkettiin ostamaan lisäksi valmispohjan. Ja niin mä ladoin itse tekemäni sekä ostetun pohjan sulassa sovussa päällekkäin. Sisälle pistin banaania sekä äklömakeaa vadelmahilloa. Kostutteeksi käytin maitoa, jota pirskottelin sen verran reippaalla kädellä kerrosten väliin, että kakku valutti iloisesti maitotippoja tasaisella tahdilla pöydälle koko kestien ajan. Pohjan peitin massiivisella sekä epätasaisella kermavaahto kuorrutuksella ja päälle ripottelin ison läjän strösseleitä. Koko komeuden kruunasi viisi ei syötävää Possu-hahmoa.

Ja täytyy sanoa, että lopputulos oli mun mielestä kaikessa hirveydessään aika söpö. Tytön kermaströsseliöverikakusta tuli ihan sellainen kuin pitikin. Suloisen makea, iloinen, värikäs, persoonallinen, hauska, rakastettava sekä juuri tuollaisena sopiva – ihan niin kuin synttärisankarikin.

Kuvan mekko saatu: Lempee