Kiireitä

Tässä on ollut viime päivinä vähän kiireitä, ja ne tulevat jatkumaan vielä vaikka kuinka pitkään. Viime viikolla meillä oli menossa aikamoiset lomakiireet, kun mies vietteli viimeisiä lomapäiviään ja me vedimme läpi hiki hatussa kaiken maailman pakolliset lomahommat aina Naantalista Linnanmäkeen ja iltauinneista piknikkeihin. Meidän elämämme onkin ollut nyt yhtä menemistä ja tulemista, pakkaamista ja purkamista sekä loputonta pyykkirumbaa. Mutta ihanaa tämä on ollut vaikka tuntuukin ettemme ole kuin kääntyneet kotona. 

Mulla on myös ollut Lasten Festari-kiireitä, sillä Lasten Festarit ovat jo ensi lauantaina (!) ja meidän tiimimme on pakertanut vielä viimeisiä silauksia  kuntoon festareille. Mulla onkin mennyt nyt viikonloppuna suurin osa ajatuksistani sekä siitä pikkiriikkisestä omasta ajastani Lasten Festari juttuihin. Joten pientä kiirettä on ollut siis silläkin saralla. 

Ensi viikolla mulla alkaa myös kotiäitikiireet. Mulla on nimittäin virallista kotiäitiyttä jäljellä aika tasan kolme viikkoa, joten olen yrittänyt buukata seuraaville viikoille kaikkien ihanien kotiäitikavereitteni kanssa viimeisiä jäähyväislounaita, puisto- ja leikkitreffejä sekä iltapäivän teehetkiä. Ja sitten alkaakin jo mun opiskelukiireet, työkiireet, päiväkotikiireet ja harrastuskiireet. Kaikkea kivaa on siis tiedossa ja meneillään, mutta nyt asiat tuntuvat menevän niin hurjaa kyytiä ettei aika tahdo oikein riittää elämisen lisäksi mihinkään ylimääräiseen.

Samaan aikaan mulla on päällä myös tulevaisuuskiireet, kun päässäni pyörii vaikka kuinka paljon superinnostavia tulevaisuuden suunnitelmia, ideoita sekä mahdollisia tulevia projekteja jopa niin paljon, että mun on jotenkin todella vaikeaa elää tässä hetkessä. Kaiken tämän keskellä mä olen myöskin ensimmäistä kertaa ikinä miettinyt ihan vakavissani, että olisiko Morning Gloryn aika kohta ohi. En tykkää nimittäin tehdä mitään vähän sinne päin, ja siltä tämän blogin pitäminen on viime aikoina tuntunut. En yksinkertaisesti ehdi antaa tälle sitä aikaa ja energiaa mitä mä ihan oikeasti haluaisin. Ja toisaalta en oikein edes tiedä kuinka paljon aikaa olen valmis yhdelle harrastukselleni antamaan. 

Mutta olen oppinut, ettei tällaisen hässäkän keskellä kannata tehdä suuria päätöksiä, vaan antaa vain mennä ja tunnustella fiiliksiä sitten, kun tilanne on hiukan rauhoittunut. Ja vaikka meillä alkaakin ihan uusi arki elokuun lopulla, uskon silti elämämme hiukan rauhoittuvan koska kaikki kesän juoksut loppuvat, ja pääsemme jälleen kiinni ihan perusarkeen ja rytmeihin, jota ainakin itse odotan kovasti. Tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa ja saa nähdä mitä kaikkea syksy tuo tullessaan ja mihin kaikkeen priorisoin aikani.