Kotiäidin vuosiloma

Kolautimme miehen kanssa viime perjantaina pullot yhteen alkaneen loman kunniaksi. Mies aloitti siis lomansa, ja sitä olikin jo odotettu. Vaikka omasta elämästään ei voi eikä tarvitsekaan pitää lomaa, niin voi kuulkaas, kyllä se toinen käsipari kotona tuntuu kotiäidistäkin ihan lomalta. Extramahtavan tästä ensimmäisestä lomapätkästä tekee se, että keskiviikkona lennämme koko poppoo Lontooseen ja siitä matkaamme vielä junalla Birminghamiin siskoni ja hänen miehensä luokse. 

Kotiäidin vuosilomallani aion matkamme lisäksi nukkua vauvan kanssa vieretysten pitkiä päiväunia, leikkiä tytön kanssa ihan vaan kahdestaan, syödä jätskiä, käydä maalla, nauttia koko perheen yhteisestä ajasta sekä ystävistä ja yrittää välttää turhaa nipoilua kotitöistä. Se on niin ihana fiilis kun tietää, ettei yhteinen aika rajoitu vain viikonloppuun. Sitä osaa ottaa jotenkin rennommin, kun seuraavana päivänä hommaa pyörittää myös se perheen toinen aikuinen.

Tänäkin vuonna kävi samalla tavalla kun aikaisempinakin vuosina. Sillä sekunnilla, kun mies saapui töistä kotiin lomalaisena, minua alkoi väsyttää enemmän kuin kertaakaan äitiyslomani aikana. Kai sitä jotenkin vaan itsekin hellittää ja antaa itsensä päästä lomatunnelmiin. Nyt voi valvoa vähän liian myöhään ja putsata aamiaistarvikkeet vasta ruokalevon jälkeen. Koska se on loma nyt!