Kuinka tytöt kasvatetaan?

Rakkaudella ja rajoilla tietenkin. Mutta haluan opettaa tytölleni myös, että koko maailma on häntä varten ja hänestä voi tulla ihan mitä vaan. Haluan kertoa, että hän pystyy mihin vaan, kunhan harjoittelee ja yrittää tarpeeksi. Haluan, että hän ymmärtää olevansa vahva ja isona hän pärjää ja osaa olla myös yksin. Haluan hänen tietävän, että hän on kaunis aina, hän päättää itse kehostaan ja kantaa sitä ylpeydellä. Toivon, että sitten kun hän rakastuu, hän rakastuu koko sydämellään. Hän ei tyydy töissään, parisuhteissaan tai elämässään ylipäätänsä. Hän uskaltaisi ottaa riskejä ja toteuttaa itseään. Haluan hänen tietävän, että hän on hyvä juuri noin, omana itsenään. Hän on samalla viivalla, kuin kaikki muutkin ja vain hän voi toteuttaa unelmiaan ja päättää elämästään. Haluan opettaa hänelle saman, minkä eräs ystäväni on opettanut minulle. Lauseen, jonka avulla minä olen saanut rohkeutta toteuttaa asioita ”Ihminen katuu elämässään enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä asioita”.

Kehun tyttöäni usein kauniiksi, vahvaksi ja taitavaksi. Kannustan eteenpäin, vaikka tyttö haluaisi jo luovuttaa. Me juhlimme onnistumisia ja kokeilemme uusia asioita. Mutta samaan aikaan katson itseäni peilistä ja vedän vatsaa sisään. Poistan valokuvia itsestäni koska näytän ihan kamalalta, tuskastun heti kun jokin ei onnistu ja totean, että isi saa tehdä tämän kun tulee kotiin. Pylly näyttää isolta, en osaa, en onnistu, en jaksa, en uskalla. Ja kaiken tämän teen huomaamattani tyttöni edessä. 

Kysyin tytöltä mikä hänestä tulee isona. Keiju-äiti, hän vastasi.