Lempeitä aamuja

En tiedä montaakaan ihanampaa asiaa kuin koko perhe köllimässä juuri heränneenä samassa sängyssä. Tyttö on kömpinyt sänkyymme yön jälkeen, poika imee unisena kainalossani päivän ensimmäisiä maitohuikkiaan ja silmäni painuvat väkisinkin väsymyksestä kiinni. Minä juoksutan sormiani miehen hiuksissa samalla kun lapset kinastelevat kainalopaikoista välissämme. Pojan viileät varpaat painautuvat ihoani vasten ja tyttö leikkii olevansa höyhen, jonka kädestä täytyy pitää lujasti kiinni ettei se pääse karkuun. Ulkona kolahtelee lumiaura, mies painaa vielä kerran torkkua ja poika haukottelee makeasti tytön kikattaessa vieressä. Sängyn pehmeys on imaissut meidät sisäänsä, ja saamme pötkötellä ihan pienen hetken vielä ennen päivän askareita. 

Tällaisina aamuina, en voisi olla onnellisempi. Olen juuri siinä missä pitääkin. Ja vaikka nämä hetket eivät kestä kun pienen pienen ajan, antavat ne silti ihan hirveästi voimaa koko päivään. Kaikki murheet ja huolet hukkuvat jonnekin sinne lämpimien peittojen ja aamusuukkojen alle. Siinä hetkessä olemme vain me ilman velvoitteita, stressiä tai tekemättömiä kotitöitä. Aamun lempeys on kietoutunut ympärillemme, eikä kukaan mieti asioita aamupuuroa pidemmälle. Nämä pienet hetket ovat ihan valtavan tärkeitä hektisessä perhearjessa, ja luultavasti juuri näitä hetkiä tulen vielä joskus ikävöimään.