Lue minulle

*Postaus sisältää mainoslinkkejä. Kuvissa näkyvät talokirjahylly sekä lasten keinutuoli on saatu: Jollyroom.fi

Luin aikoinaan esikoiselle ihan todella paljon. Ahmimme yhdessä ensin kuvakirjoja sitten runokirjoja ja lopulta ihan oikeita satukirjoja. Oli ihanaa huomata kuinka pystyimme vähitellen lukemaan yhä pidempiä ja pidempiä kirjoja yhdessä. Käperryimmekin usein päivisin tytön kanssa viltin alle ja heittäydyimme satujen maailmaan. Nykyisin luemme tietysti myös mutta tingimme harmittavan usein juuri lukuhetkistämme. Nimittäin nyt kun kodissamme häärii kaksi pientä, en pysty enää samalla tavalla rauhoittamaan lukuaikaa vain toiselle. Tietysti pojan päikkäreillä ehtisimme lukea vaikka romaanin jos mun ei tarvitsisi valmistella päivällistä, siivota räjähtänyttä kotia tai hengähtää itsekin ihan hetkeksi. Tyttö myös yleensä mieluummin leikkii kanssani kuin lukee kirjoja silloin, kun pikkuveli vetelee sikeitä parvekkeella eikä ole sotkemassa leikkejä.

Poika hakee päivisin usein itse kirjoja kirjahyllystä ja istahtaa joko yksikseen selailemaan opuksia tai sitten hän kiikuttaa ne luokseni. Kuopuksen kanssa tuleekin luettua enemmän päivisin, sillä tyttö yleensä puuhaa omiaan eikä jaksa tulla kuuntelmaan vauvakirjoja. Homma ei vaan toimi oikein toisin päin, sillä tytölle lukemani kirjat ovat jo sen verran pitkiä ettei tuo meidän vuoden ikäinen malta millään odottaa, että saisimme kirjan luettua edes puoleen väliin.

Päivissämme on kuitenkin yksi ihan varma lukuhetki josta pidämme tiukasti kiinni ja se on iltasatu. Luemme iltaisin juuri ennen lasten nukkumaanmenoa iltasadut, ja teemme sen joka ikinen ilta. Jopa silloin kun lasten uniaika on venähtänyt luvattoman myöhäiseksi. Molemmat pikkutyypit saavat valita oman kirjansa jotka sitten luemme vuoronperään. Niinä iltoina kun mies on kotona jaamme usein lukuparit, jolloin lapset saavat täyden lukuhuomion ja ihan oman VIP paikan jomman kumman vanhemman sylistä. Iltasadusta on tullut meille jo niin vahva rutiini, että kiikutamme aina yökyläänkin mennessä mukanamme muutamia lasten lempikirjoja, jottei iltasatu vain jää välistä. 

Toivoisin kuitenkin, että lukisimme lapsillemme vielä vähän enemmän. Pikkuväelle lukemisessa ei nimittäin ole mitään muuta kuin positiivisia puolia. Se kehittää lasta kielellisesti, rauhoittaa ja on ihana hetki kummallekin – niin lukijalle kuin sille minityypillekin, joka saa painautua syvälle kainaloon kuuntelemaan tarinoita sekä ihastelemaan kuvia. Lukeminen on itselleni asia jonka haluan juurruttaa vahvasti lapsiemme elämään. Vanhat kunnon kirjat unohtuvat helposti joka paikasta pursuvien lastenohjelmien, pelien tai tietokonepuuhien keskellä. En siis todellakaan ole mikään tekniikan vastustaja mutta haluan ehdottomasti, että ipadien yms. vastapainona meiltä löytyy myös kasapäin kirjoja.   

Uskon lukemisen merkityksen tulevan näin vahvasti itselleni omasta lapsuudestani, sillä vanhempamme lukivat meille todella paljon. Musta on ihan parasta selailla vanhoja kirjojamme ja uppoutua muistoissani siihen samaan fiilikseen kuin silloin lapsena. Kirjat luovat vahvoja muistoja joita haluan omillekin lapsillemme jäävän. 

Kuvissa näkyvät talokirjahylly ja lasten keinutuoli saatu: Jollyroom.fi