Lupa hellittää

Meille on alkanut muodostumaan viime aikoina outoja leluröykkiöitä sinne sun tänne ja viikonlopun mökki kamatkin tönöttää edelleen keskellä eteistä. Ruokapöytä jää mun osalta todella usein korjaamatta ja iltapuurokin meinaa unohtua keittää ajallaan. Aikataulut ovat olleet hyvinkin joustavia ja olen saattanut huomata hiukan ennen lounasaikaa, ettei jääkaapissa olekaan mitään ruokaa. Lapset ovat katsoneet pitkälle aamuun piirrettyjä ja muutaman kerran keskellä päivää jopa kokonaisen elokuvan. Yhtäkkiä mä olen se joka makoilee sohvalla ja mies häärii ympäri asuntoa antaen mulle voisitko säkin tehdä jotain –ilmeitä. Muttei mua totta puhuen huvita tehdä yhtään mitään muuta kuin nautiskella elämästä. Mun suusta on jopa kuulunut lauseita siivotaan lastenhuone sitten huomenna ja anna olla nyt vain.

Mä olen ollut myös väsyneempi kuin aikoihin ja edes melkein jokapäiväiset päiväunet eivät tunnu poistavan tätä jatkuvaa väsymyspöhnää. Ja tämä jos mikä ei ole tyypillistä tällaiselle energiselle ärsyttävyyteen asti aikataulu- ja järjestysihmiselle, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään. Eikä tämä muuten ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu nimittäin näin käy suurinpiirtein kerran vuodessa.

Syypää tähän ihme löllyttelyyni on miehen loma, jolloin annan näköjään itselleni kerrankin luvan höllätä ja ottaa iisisti. Kun päävastuun lapsista ja kodista voi jakaa toiselle, eikä mun tarvitse enää vetää pitkiä päiviä muksujen kanssa yksin mä jotenkin totaalirentoudun, joka näkyy armottomana väsymyksenä sekä saamattomuutena mikä on tosin mulle välillä todellakin tervetullutta. Joskus munkin on nimittäin päästettävä irti. Miehen kotona olo aiheuttaa sen, ettei mun tarvitse vetää täällä höyrypäänä huolehtien kaikesta. 

Itseni tuntien tämä tällainen hälläväliä loma-asenne ei tule kestämään koko miehen lomaa, sillä mä en pysty elämään kauhean pitkään näin. Mutta aion nyt ottaa tästä rentoudestani kaiken irti ja olla tyytyväinen siihen, että olemme taas pitkästä aikaa miehen kanssa ihan samalla viivalla kun molemmat ovat kotona. Ja vaikka nautinkin tästä koko perheen yhteisestä ajasta, huomaan kuitenkin tänäkin vuonna odottavani jo hiukan sitä, että pääsemme elokuussa taas ihan normaaliin rytmiin sillä tämä tällainen laiskottelu ja liiallinen lööbailu ottaa todella voimille. 

Onko siellä muita lomamutseja jotka ovat höllänneet otettansa kesän aikana?

Kuvat Instagramista @morningloryannika