Maalla

Viisikymmentäkolme minuuttia autolla Helsingistä ja ollaan maalla. Meidän maalla, joka on täynnä mansikan ja ässäkeksien makuisia, sekä kesän tuoksuisia muistoja lapsuudestani sekä nuoruudestani. Talo on isäni vanha kotitalo, jota hän nyt kunnostaa ja remontoi pikku hiljaa. Vietimme lapsuudessani perheeni kanssa paljon aikaa täällä ja myöhemmin kesäisin valloitimme nurkat ystävieni kanssa. Joka ikinen lattian narahdus, auringon pilkahdus ikkunasta ja puutarhassa kesäisin kasvavat kukat ovat niin tuttuja ja rakkaita. Ne muistuttavat minua lapsuudestani, siskostani, isoäidistäni ja perheestäni. Kun pihamaan täyttää saunan piipusta tuleva savun haju, tuuli kahisuttaa pihan puiden lehtiä tai takassa paukkuu iloisesti palavat puut tiedän, että täällä minulla ei ole kiire mihinkään.

Kävimmekin nyt viikonloppuna katsomassa, kuinka pitkällä kevät jo on. Ilma oli aika kylmä ja maisema oli vielä melko lohduttoman näköinen. Tyttö keräili risuja maasta, me teimme vähän puutöitä ja välillä joimme termarista lämmintä mehua. Tällä kertaa viihdyimme kuitenkin enemmänkin sisätiloissa, sillä ainakin minä olin lähtenyt vähän turhan keväisillä varustuksilla liikkeelle. Ensi kerralla taidamme tulla maalle sitten, kun maahan pääse istuttamaan porkkanat, punajuuret ja sipulit.