Meidän juhannus

Arvoimme tänä vuonna pitkään lähdemmekö juhannukseksi maalle vai jäämmekö viettämään keskikesän juhlaa kaupunkiin. Nykyisin kun Helsinki tarjoaa juhannuksen viettäjille jo vaikka mitä, ei cityjuhannus olisi ollut yhtään hullumpi vaihtoehto. Perinteet veivät kuitenkin tällä kertaa voiton ja pakkasimme kassit täyteen villapaitoja sekä sadevaatteita ja lähdimme perjantaina kaupan kautta juhannuksen viettoon. 

Saavuimme perille iltapäivästä ja kelikin alkoi kirkastua. Vauva nukkui päiväunia hopeakoivun alla ja me keräsimme tytön kanssa juhannuskukkia tienpientareelta. Kun pihamaa täyttyi savunhajulla, käki kukkui viereisessä metsässä ja vasta tehdyt vihdat odottivat saunanoven vierellä, en kaivannut mitään muuta. Illalla söimme saunapuhtaina vatsamme pullolleen ja haimme vintiltä kasan vanhoja lastenkirjojani luettavaksi.

Kun pikkuväki alkoi hieroa silmiään, pujahdimme kaikki neljä vieretysten petiin. Vähitellen ympäriltämme alkoi kuulua uninen tuhina ja me lueskelimme miehen kanssa vielä hetken auringonvalossa, ennen kun kävimme nukkumaan. Juuri ennen nukahtamista mietin kuinka hyvä oli, ettemme jääneet kaupunkiin. Välillä sitä kaipaa juuri tällaisia irtiottoja, jotka pakottavat pysähtymään ja keskittymään vain siihen oleelliseen ja yksinkertaiseen.