Muina noitina

Me vietimme viime sunnuntain muina noitina virpoen ympäri kaupunkia. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen palmusunnuntai koskaan, jonka vedimme juuri niin kuin kuuluukin. Tyttö on kyllä aikaisempina vuosina käynyt antamassa isovanhemmillensa mun väkertämät virpomisoksat, muttemme ole edes pukeutuneet tavallisia vaatteita kummemmin. Viime vuonna harkitsin panostavani asiaan mutta muutaman kuukauden ikäinen vauva vei sen verran huomiota, ettei moiseen hassutteluun ollut energiaa. Ja totta puhuen en edes muista teimmekö yhtään virpomisoksaa vai mussutimmeko ihan muuten vain kasan suklaamunia.

Kävimme hakemassa viime lauantaina lasten kanssa pajunkissoja Keskuspuistosta, ja pidimme virpomisoksatalkoot naapurimme sekä heidän lastensa kanssa. Laitoin kotona ihanan värikkäät oksat maljakoihin odottamaan seuraavaa päivää ja tyttö oli ihan täpinöissään. Me harjoittelimme vielä illalla vimmatusti virvonvarvon-värssyä sekä suunnittelimme mitä tyttö laittaa päällensä. Mitään erikoista emme tälläkään kertaa pukeneet mutta liehuvilla hameilla, huiveilla sekä överisti piirretyillä pisamilla sai jo paljon aikaiseksi. Kävimme virpomassa isovanhemmilla, muutamalla kaverillamme sekä naapureillamme ja voi morjens mikä määrä suklaata meille ilmestyi. Illalla tyttö hoippui ympäri asuntoa suklaamunahepuleissaan, mutta kerrankos sitä vaan on pääsiäinen.

Virpominen oli oikeasti aika hauskaa hommaa ja pidämme siitä ehdottomasti kiinni jatkossakin. Meillä kun ei ole ollut koskaan mitään ihmeellisiä pääsiäisperinteitä niin tästä virpomishommasta saamme ainakin yhden perinteen. Tänä vuonna pääsiäisemme vierähtää virpomisen lisäksi mun osalta töissä sekä matkalaukkuja pakatessa, sillä lähdemme ensi maanantaina ajelemaan kohti pohjoista – niin kivaa! 

Joko te olette käyneet virpomassa?