Neljän viikon juoksutreenit
Neljän viikon juoksutreenit ovat takanapäin, ja voin kertoa että nyt on kyllä hikoiltu. Ensimmäisillä viikoilla hölkkäilin itsekseni ihan muutamia kahdenkymmenen minuutin lenkkejä niin että pääsin lähinnä juoksufiilikseen. Jos olisin alussa raivottanut menemään jalat hapoilla olisin varmaan jättänyt koko homman sikseen. Rauhalliset sekä lyhyet lenkit joissa ei tarvinnut pinkoa sydärin pelossa nostattivat juoksunälkääni juuri sopivasti niin, että pääsin alkuun ja sain hommasta taas kiinni.
Juoksukoulussa olemme harjoitelleet todella paljon ihan perusjuoksutekniikkaa ja hioneet erilaisia tekniikkadrillejä. Meillä on joka kerralla eri teema ja olemme tähän mennessä harjoitelleet alamäkijuoksua, ylämäkijuoksua, vauhtikestävyyttä, nopeutta sekä tehneet kuntopiirejä. Meidän ihan mieletön juoksuopettajamme antaa aina treenien ohessa jatkuvaa palautetta tekniikastamme ja kertoo parannusehdotuksia. Minun suurin ongelmani tuntuu olevan keskivartalon passiivisuus joka ei oikeastaan yllättänyt ollenkaan, sillä vatsalihastreenini vauvan syntymän jälkeen pystyy laskemaan yhden käden sormilla. En myöskään kuulemma käytä juoksemisessa ollenkaan pakaralihaksiani, joten olen nyt yrittänyt juosta berberi aktiivisena vaikken sitä edelleenkään saa juoksuihin kunnolla mukaan.
Juoksukoulussa vedetyt treenit nostattavat juoksuinnostustani ihan älyttömästi, ja tunnin jälkeen tuntuu ettei mikään voisi pysäyttää minua. Vedänkin siellä yleensä ihan täysillä niin, että seuraavana päivänä lihakseni anelevat lepoa. Olen kärsinyt myös ihan järkyttävän kipeistä polvista sekä nilkoista mutta luultavasti sitten kun saan hiottua tekniikkapuolen oikeanlaiseksi ja lihaskuntoni paranee, nekin kolotukset katoavat.
Olen nyt muutaman viikon käynyt juoksemassa viikolla kahdesta kolmeen kertaan plus juoksukoulukerrat päälle. Koska lähtötasoni juoksemisessa on melkoisen lähellä pyöreää nollaa ja ensi kevään tavoitteeni taas vaatii hiukan enemmän, tarkoituksenani olisi näin alussa hölkkäillä viikossa yksi pitkä matalansykkeen juoksu, ja kaksi noin 35-45 minuutin rykäisyä joissa sykkeet saisivat myös pysyä suhteellisen matalalla. Viikon pitkän lenkin (1,5h) joudun katkomaan vielä osiin niin, että hidastan vauhtia kävelyyn muutaman kerran sen puolentoista tunnin aikana.
Juoksut sujuvat todella vaihtelevasti ja olenkin siinä ärsyttävässä alkuvaiheessa, jossa ei ikinä tiedä onko hyvä vai huono juoksupäivä. Jotkut lenkit menevät todella keposasti, kun jotkut hölkkään taas hammasta purren manaten koko lajin hirveimmäksi sonnaksi mitä tiedän. Vaikeinta on edelleen sinne lenkille lähteminen ja muka ajan löytäminen. Vaikka eipä siinä hirveästi ponnistuksia tarvita, sen kun vetää juoksukamat niskaan ja kävelee raput alas. Yleistunnelma tästä kaikesta on kuitenkin todella hyvä ja odotan yleensä jo seuraavaa lenkkiä innosta pinkeänä. Tästä on hyvä jatkaa!