Pakotettu pysähtymään
Mulla on ollut todella hektiset pari viimeistä viikkoa ja väsymyksen lisäksi on tuntunut, että epäjärjestyksessä olevat ajatukset, tekemättömät hommat sekä tulevaisuuden suunnitelmat pursuavat kohta korvista ulos, ellen ihan oikeasti pääse jonnekin rauhoittumaan. Päätinkin lähteä viime perjantaina maallemme lasten kanssa yökylään, vielä viimeisen kerran ennen kun lämpimän veden haku pihasaunalta on liian työlästä sekä kylmää. Perjantaipäivä oli ihan kauheaa säätöä, ja ehdinkin jo katua yhdessä vaiheessa koko lähtöpäätöstäni. Olimme tunteja myöhässä aikatauluista, kauppa oli tukoittain täynnä muitakin pyhäinpäivän ruokahamstraajia ja pakastuva tie sekä kesärenkaat tuntuivat vähän turhan hasardilta yhdistelmältä. Sain myös selittää koko ajomatkan tytölle hirvivaroitus kyltin merkityksestä, samalla kun kesken kaiken päiväuniltaan herännyt vauva rääkyi kurkku suorana takapenkillä.
Mutta siinä vaiheessa kun kurvasimme vihdoin pihaan auringon jo laskiessa, tiesin ettemme tulleet turhaan. Asettauduimme taloksi, ja tyttö kävi hakemassa vanhoja lelujani vintiltä. Tepsuttelin villasukat jalassa tutulla puulattialla, ja rentouduin jokaisella lattian narahduksella ja kellon tikityksellä yhä enemmän. Illalla isäni lämmitti meille saunan, ja hipsin lasten kanssa routaisen pihan poikki kirkkaan tähtitaivaan alla saunalle. Saunan lämpö kietoi meidät syleilyynsä, enkä muista koska olisin ollut niin onnellinen. Saunan jälkeen nukutin unisen pojan viereeni, ja hiivin vielä tytön sekä isäni kanssa takkatulen loimuun teekuppi kädessäni. Tyttö sai valvoi niin pitkään kun halusi, ja kömmimme lopulta yhdeksältä yhdessä nukkumaan.
Seuraavana aamuna heräilimme aikaisin, ja lähdimme heti aamiaisen jälkeen ulkoilemaan. Kirpeä ilma haihdutti vielä viimeisetkin stressin rippeet, ja tuntui että kaikki ajatukseni loksahtivat kohdalleen. Oloni oli levännyt sekä onnellinen. Joskus sitä täytyy näköjään pakottaa itsensä ihan oikeasti pysähtymään, jotta jaksaa taas eteenpäin. Kotona on aivan liian helppo juosta tukka putkella suorittamassa arkea, ja ainakin minulla tuntuu olevan jatkuvasti jotain puuhaa tai rästihommia jotka täytyisi tehdä. Tällaiset irtiotot muistuttavat siitä, kuinka ne elämän onnellisimmat hetket eivät vaadi mitään krumeluureja.
Seuraa Morning Glorya: Facebook/ Bloglovin/ Instagram @morningloryannika