Pelitorstai
Aloin miettimään jokin aika sitten, milloin olen ihan oikeasti touhunnut jotain ihan vaan kahdestaan tytömme kanssa. Vaikka leikimme ja puuhastelemme yhdessä joka päivä, mukana hyörii aina myös perheen kuopus joka täytyy huomioida ja yrittää sujauttaa mukaan juttuihimme. Vaikka yhteinen tekeminen on meille kaikille mielekästä, kaipaan silti välillä ihan hirveästi sitä että saisin keskittyä sataprosenttisesti esikoiseeni, ja olla hänen kanssaan ihan kahdestaan.
Arkisin tyttö käy kolmena päivänä viikossa metsäkerhossa vauvan päiväuniaikaan, ja muina päivinä aamupäivämme vierähtävät usein tytön kavereilla tai puistossa, jossa hän huitelee omia menojansa. Poika nukkuu toiset päiväunensa yleensä kahdesta kolmeen, jolloin myös tyttö alkaa väsymään ja hän katseleekin usein lastenohjelmia sen aikaa kun pikkuveli vetelee sikeitä parvekkeella. Kun vauva on herännyt, alkaa päivällisen laitto ja ruuan jälkeen lähdemme vielä vähän päivästä riippuen pihalle leikkimään, jossa tytöllä on taas omat touhunsa. Viikonloputkin tuntuvat hujahtavan erilaisissa menoissa, ja toisaalta silloin olemmekin mielellämme kaikki yhdessä, koska arkisin joudumme nipistämään koko perheen yhteisistä jutuista miehen työaikojen takia.
Halusin järjestää tytölle ja minulle edes pienen hetken viikossa joka olisi vain meille, ja niinpä meille muodostui pelitorstai. Vietämme pelitorstaita nimensäkin mukaisesti aina torstaisin kun poika nukkuu toisia päiväuniansa. Silloin pelaamme tytön kanssa kahdestaan lautapelejä, muistipelejä ja teemme palapelejä. Pelien ohessa hörpimme kaakaota ja syömme keksejä tai jotain muuta vähän spesiaalimpaa. Torstai-iltapäivisin heitämme Ipadit nurkkaan, minä jätän kotityöt tekemättä ja keskitymme vain toisiimme.
Vaikka kolmevuotiaan kärsivällisyys ei riitä puoli tuntia pidempään pelailuun, on tästä pienestä torstaihetkestämme tullut meille molemmille todella tärkeä. Se on meidän juttumme, pieni arjen piristäjä joka pakottaa pysähtymään ja unohtamaan ne kaikki miljoonat sekin pitäisi tehdä -jutut. Minä olen läsnä, ja tyttö saa jakamatonta huomiota ädiltään. Pelaamisen ohessa jutustelemme niitä näitä, ja on hauskaa seurata kuinka tyttö kehittää itseänsä pelaajana. En tiedä kauanko torstaimme vierähtävät peliteeman ympärillä mutta nyt homma tuntuu sen verran kivalta, ettei sitä ole tarvetta ihan heti muuttaa.