Pieniä iloja

Voi sitä riemua, kun avasin eilen aamulla makuuhuoneemme verhot ja huusin tytön katsomaan. Maan peitti ohut mutta vakuuttava lumikerros, kun tänne pääkaupunkiseudullekin oli vihdoin satanut yön aikana ensilumi. Ja koska lämpömittari alkoi uhkaavasti nousta kohti plussaa, hoidimme aamutoimet pikana ja ryntäsimme ulos fiilistelemään lunta. Ja miten paljon iloa siitä juuri ja juuri ruohikon peittävästä lumimäärästä saattoi saadakaan! Tyttö pomppi tasajalkaa ilmaan sekä sukelsi maahan tekemään lumienkeleitä. Vauvakin konttasi pitkin pientareita riemusta kiljahdellen, pysähtyen aina välillä ihan tosissaan ihmettelemään tuota valkoista erikoisuutta. 

Itsellenikin tuli tosi hyvä mieli ja tuo puoli päivää maassa pysynyt lumi kaivoi sisältäni kadoksissa olleen joulufiilikseni. On tuntunut, että kaikki ovat jo ehtineet hörppimään ensimmäiset glögimukilliset sekä ripustamaan kodin täyteen jouluvaloja, kun mä olen vasta tajunnut että kesä on ihan oikeasti vaihtunut syksyksi. Mutta nyt kun kerran pääsin fiilikseen, niin aloin heti suunnittelemaan aattoa sekä rupesin tekemään koko kodin käsittävää suursiivousta. Päätin myös joulupäissäni vaihtaa olohuoneeseemme sekä lastenhuoneeseen kokonaan uudet järjestykset, ja viikonloppuna toteutamme vielä vihdoin ja viimein pitkäaikaiset maalaus- sekä tapetointisuunnitelmamme. Kotijuttujen lisäksi meillä on tiedossa vielä ennen joulua vaikka mitä kivaa ja lähden myös joulukuun puolessa välissä lasten sekä vanhempieni kanssa käymään siskoni luona Englannissa. Ihanaa!

Nyt täytyy vain toivoa, että saisimme paljon lunta vielä ennen joulua kun se sai meidät kaikki niin iloisiksi. Lumi tuo muutenkin niin ihanasti valoa sekä rauhoittaa koko kaupungin uniseen syleilyynsä.