Sisko ja sen veli
Siinä vaiheessa kun lähetin kyyneleet silmissä nauraen kuvaa raskaustestin kahdesta viivasta ulkomailla huitelevalle miehelle, en osannut ajatellakaan, että siitä reilun vuoden päästä meillä olisi kotona kaksi pientä kaverusta jotka ovat lähes erottamattomat.
Vaikka tyttö silitteli ja puhui raskaana ollessani vatsassa olevalle pikkuveljelleen päivittäin, ja odotti perheen uusinta jäsentä housut innosta täristen, olin silti varautunut järkyttävään mustasukkaisuus puuskaan heti vauvan syntymän jälkeen. Tyttö kuitenkin suhtautui isosiskonsa rooliin ensimmäisestä päivästä alkaen niin järjettömällä tarmolla, ettei siinä paljon ehtinyt mustasukkailla. Hän hoiti, silitti, leperteli, toi leluja ja antoi jopa rakkaimmastakin rakkaimman unipupunsa tulokkaalle käyttöön.
Toki tyttö purki myös veljensä myötä tullutta hämmennystään, mutta kaikki kohdistuivat meihin vanhempiin. Meidän ei tarvinnut kertaakaan miettiä voimmeko jättää nuo kaksi hetkeksi keskenään samaan huoneeseen, tai pelätä että tyttö kalauttaisi veljeänsä lelulla päähän. Alussa tytöllä oli vähän hankalaa ymmärtää, miksei kaksi viikkoinen pikkuveli osoita minkäänlaista kiinnostusta hänen uusiin kenkiinsä tai miksi vauva ei voi syödä hänen tikkarinsa jämiä. Vähitellen tytölle kuitenkin valkeni, että tuo pikkukaveri kasvaa ja kehittyy koko ajan, ja jossain vaiheessa heistä tulisi hyvät leikkitoverit. Meillä oli myös alussa tapana kertoa mitä kaikkea he voivat tehdä yhdessä, kunhan vauva vähän kasvaisi.
Ja kasvoihan se. Noin neljä kuukautisena poika alkoi ihan selkeästi osoittaa kiinnostusta siskoaan kohtaan. Hän väläytti isoimmat hymynsä tytölle, ja käänteli päätänsä tytön ääntä kohti. Tyttö antoi leluja ja poika otti ne innosta kiljuen vastaan. He kehittivät suhdettaan, ja tyttö keksi koko ajan uusia tapoja viihdyttää ja leikkiä veljensä kanssa. Ja sama jatkuu edelleen. Joskus olisi todella kiva tietää millä klovnin taidoilla pojan saisi kiljumaan ja räkättämään naurusta niin kuin isosisko saa. Poika rakastaa seurata tytön touhuja ja hän tapittaakin usein liikuttavalla vauvan katseellaan siskoaan, ja seuraa tämän jokaista liikettä. Tyttö taas ottaa yhä enemmän kontaktia poikaan, nyt kun pikkuveljen kanssa voi touhuta enemmän ja häneltä saa vastakaikua.
Välillä nuo kaksi uppoutuvat sellaiseen maailmaan, johon me emme miehen kanssa pääse mukaan ollenkaan. Heillä on ihan omat juttunsa, jossa tyttö vie ja poika seuraa mukana. Mutta ei se sisarusten elämä tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimistakaan ole. Tyttöä ärsyttää kun ryömimään oppinut pikkuveli pääsee yllättämään ja nappaamaan juuri sen tärkeimmän lelun hänen leikeistään. Välillä taas tuolla isommalla on tapana rakastaa veljeänsä vähän turhankin kovaa tai tulla niin iholle, että pojan täytyy päästä aikuisen syliin hetkeksi hengähtämään. Väsyneinä näiden kahden sietokyky toisiansa kohtaan on myöskin todella matalalla, ja jo pelkkä toisen naama saattaa ärsyttää. Ja koska kolmevuotias on aina kolmevuotias, myös omien tavaroiden jakaminen vauvan kanssa on ajoittain melkoisen haastavaa.
Hommat ovat kuitenkin hoituneet noiden kahden välillä yllättävän hyvin, enkä voinut kuvitellakaan että puolessa vuodessa sisarussuhde voi olla jo niin luja. On ihan mieletöntä seurata näitä kahta kasvamassa yhdessä. On ihanaa nähdä kuinka yön jälkeen molempien naamat ovat kuin hangon keksit kun he näkevät toisensa aamulla. Tai kuinka poika painaa päänsä tytön olkapäätä vasten, samalla kun tyttö silittää hellästi veljeään. Mun sydän halkeaa onnesta aina, kun tyttö esittelee ylpeänä pienempäänsä vieraille tai kun hän kuiskaa veljensä korvaan rakastavansa tätä niin paljon. Saamme miehen kanssa seurata paraatipaikalta, kuinka tuo sisarussuhde kasvaa ja syvenee jatkuvasti. Ja toivon, että tuo sama suhde pysyisi lujana läpi koko heidän elämänsä.
Seuraa Morning Glorya: Facebook/ Bloglovin / Instagram @morningloryannika