Sukellus 90-luvulle

Isäni on pyytänyt minua jo pidemmän aikaa tonkimaan vanhan mummolamme vintillä olevia pahvilaatikoita, jotka ovat täynnä siskoni ja minun vanhoja leluja. Joitakin aarteita olemme sieltä tytölle jo löytäneetkin, kuten vanhan kolmekerroksisen nukkekotini ja kasan poneja. Vaikka kurkistukset lapsuuteen ovat aina mukavia, olen kuitenkin lykännyt koko hommaa. Jotenkin pölyisten laatikoiden kaivaminen ei ole sytyttänyt niin paljoa, että olisin jaksanut siihen ryhtyä.  

Eilen kuitenkin maalla ollessamme ilma oli sopivan huono vintillä istumiseen, ja linnottauduinkin teekupin kanssa yläkertaan. Ja voi ei mitä kaikkea sieltä löytyikään! En tiedä kumpi oli löydöistä enemmän täpinöissään minä vai tyttö, mutta kiljahtelimme molemmat riemusta kun nostelin vanhoja lelujani laatikosta lattialle. Jokainen kirja, lelu ja kulahtanut pehmoeläin toi niin paljon muistoja sekä fiiliksiä, että yhtäkkiä koko hämärä vintti sukelsi syvälle 90-luvulle lapsuuteeni.

Pehmoeläimet sekä epämääräiset ysärilapsille tutut muovilelut jätimme suosiolla pölyyntymään, ja kannoimme alas vain juttuja joilla tyttö halusi ehdottomasti leikkiä. Suurimmat hitit olivat vanha vaaleanpunainen uuni, potkuauto, pieni nukketalo ja Barbit. Itse sytyin eniten vanhoista niin ihanasti piirretyistä satukirjoista ja Maailman Vahvin Nalle -lehdistä, joita löytyikin lopulta melkoinen läjä. Oli niin hauskaa katsoa, kuinka tyttö leikki vanhoilla leluillani ihan samoja leikkejä joita itsekin aikoinaan leikin, ja kuinka hän selasi uudestaan ja uudestaan ikivanhoja lehtiä ja kirjoja.

Enpä osannut silloin lapsuudessani kuvitellakaan, että oma tyttäreni tulisi leikkimään vielä joskus leluillani. 

Seuraa Morning Glorya: Facebook / Bloglovin / Instagram @morningloryannika