Syksyn ensimmäinen päivä

Tänään aamu oli erilainen kuin muut. Herätessäni oloni oli kevyt sekä onnellinen, ja vatsassani kihersi vielä eilisillan ilo ja onni ystäviemme häistä. Kantapäässäni jomotti korkokenkien hiertämä rakko, ja raollaan olevasta ikkunasta puhalsi sisään ripaus syksyn tuoksua ja koleutta. Heräsin ensimmäistä kertaa niin, että tiesin kesän olevan ohi. Meitä ei odota enää yksikään kesäriento tai reissu, piknik-viltti on viikattu takaisin varastoon, päässäni pyörii eriväriset kuravaatteet ja mahdollisesti liian pieneksi jääneet talvikengät. Mies on pitänyt koko kesälomansa, ja minä olen säilönyt kesän maut pakastimeen sekä kylmäkellariin.  

Vaikka pidänkin kesästä, en malta ikinä olla odottamatta syksyä. Syksy antaa luvan käpertyä vilttiin ja olla vaan. Leikkipuistot täyttyvät vakituisista kävijöistä, jalkojani lämmittää villasukat, ja ruokapöytämme täyttyy taas maalaus- sekä askarteluvälineistä. Tänä vuonna syksy tuo meille uusia juttuja harrastusten ja tytön aloittaman kerhon myötä. Muutenkin on jotenkin ihanaa aloittaa kunnon arki, ja heittää matkalaukku takaisin vaatehuoneen nurkkaan. 

Meidän ensimmäinen syyspäivämme vierähti leppoisissa tunnelmissa, kun haahuilimme ympäri kyliä tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Kävimme hakemassa Brooklyn Cafesta bagelsit ja söimme ne ulkona nyt kun vielä voi. Siivouspäivä oli täyttänyt puistot, ja mekin kolusimme muutamia kirppiskojuja läpi. Mies sai nukkua päiväunet ja minä lukea lehteä ihan rauhassa samalla hörppien teetä. Syksyisin en kaipaa mitään erityistä, ja silloin kaikki ne ihan pienet ja arkiset asiat tekevät onnelliseksi.