Syksyn tullen

Aamuisin mun täytyy käydä sulkemassa keittiön ikkuna ja vetää villasukat lämmittämään viileitä varpaitani. Sängyn vieressä oleva lamppu pitää napsauttaa iltaisin päälle, jotta pystyn ahmimaan vielä muutaman luvun hyvästä romaanista. Mekon alle voisi sujauttaa jo sukkahousut ja lasten syysvaatteita pitää alkaa jo kohta haalimaan esille. Tuuli puhaltaa ihan eri tavalla kuin muutama viikko sitten, ja puissa roikkuvat pihlajanmarjat muistuttavat alkavasta syksystä. 

Syksy on lempivuodenaikani, sillä se lupaa aina jotain uutta. Pienenä se merkitsi uudelle luokalle siirtymistä ja myöhemmin uusia harrastuksia, unelmia sekä toiveita. Pian se tarkoittaa ihan totaallista muutosta meidän perheellemme. Rakastan syksyn tuomaa raikkautta, pimeyttä sekä tunnelmaa. Kun sade hakkaa ikkunoihin tuntuu oman kodin lämpö niin pehmeältä ja turvalliselta. Syksyllä kesä on kietoutunut yhdeksi suureksi lämpimien muistojen mykkyräksi, jota voi avata vähitellen pimenevinä iltoina. 

Syksy on myös luopumisen aikaa mutta sillä tavalla lempeästi. Kesä on enää pelkkä onnellinen muisto jostain huolettomasta sekä ihanasta, ja sitä tietää että seuraavaan kunnon perhekuukauteen menee vielä vaikka kuinka pitkä aika. Meidän kesämme oli mansikan makuinen ja täynnä haleja sekä hykerrystä. Mutta se oli myös haikea, sillä samanlaista kesää meille ei ole enää tulossa.

Syksy puhaltaa meille ihan uusia tuulia ja se tuntuu hyvältä. Kukaan meistä ei vielä tiedä miten meidän loppuvuotemme tulee ihan oikeasti järjestymään sillä meillä on tiedossa vain isommat raamit, jotka mahdollistavat meille perheenä ihan todella paljon. Tyttö aloittaa päiväkodissa kolmena kertana viikossa, minä aloitan työt sekä opiskelut ja mies jää loppuvuodeksi opintovapaalle. Poika hoidetaan kotona yhteistuumin siinä opiskeluidemme ja minun työni välillä. 

Järjestely toimii ihan todella hyvin nimittäin meillä nyt vain yksi, joka aloittaa päiväkodin ja senkin voimme toteuttaa hyvin rauhallisesti, kun molemmat vanhemmat eivät paina kahdeksantuntisia (tai yli) työpäiviä. Tytön voi hakea aikaisemmin hoidosta tai jättää kokonaan kotiin jos opiskeluhommat antavat myöden. Poika saa olla vielä kotona, joten hänestäkään ei ole niin suuri huoli. Ja minä kaiken tämän tietäen voin keskittyä omiin opintoihini sekä töihini hyvillä mielin, ja viettää vielä niitä ihania kotiäitipäiviäkin. 

Olisin toivonut niin kovasti lämmintä elokuuta ja tuntuu, että aika moni kesäjuttu jäi meiltä toteuttamatta. Mutta toisaalta olen jo valmis aloittamaan uuden arkemme enkä oikein enää malta odottaa, että syksy alkaisi kunnolla. 

Kuvat Instagramista @morningloryannika