Valloittava Vallisaari
En tiedä johtuuko mun syvä Vallisaari-ihastukseni siitä, että vietin siellä päivän mun siskon, hänen miehensä, vanhempieni sekä oman perheeni kanssa vai siitä, että se oli oikeasti ihan mieletön paikka. Veikkaan kummallakin olevan osuutta asiaan mutten usko, että kukaan jää kylmäksi Vallisaaren jälkeen vaikka reissuseura ei olisikaan mitenkään erityinen.
Me teimme aika extempore-retken Vallisaareen siskoni Suomen vierailun aikana ja se todella kannatti. Vallisaari oli nimittäin sekoitus vähän kaikkea mitä saariretkeltä voi toivoakin; historiaa, uskomattomia maisemia, jännitystä, seikkailua, eväspaikkoja sekä ihan mieletöntä luonnon kauneutta. Lisäpisteet tulevat myös 20 minuutin venematkasta, jolla pääsee ainakin Helsingistä itse kohteeseen. Venematkat tuovat ainakin mulle aina ihan erityisen lisän sekä tunnelman retkiin. Siinä kun istuu eväsreppu sylissä veneen kannella samalla, kun merituuli sekoittaa auki olevat hiukset ja tuomiokirkon kupoli jää jonnekin kauas on retkifiilis todellakin kohdillaan.
Vallisaari oli koko meidän kahdeksan hengen retkiseurueellemme uusi tuttavuus, eikä mikään ihme sillä se on avattu yleisölle vasta tänä keväänä. Vallisaari on vanha armeijasaari joka on raivattu, putsattu ja puunattu yleisölle sopivaksi. Koko saaren kiertää hyväkuntoinen hiekkatie, jota kelpaa huristella lastenrattaillakin tuosta vain. Saarelta löytää näköalapaikkoja, vanhoja armeijarakennuksia, kuohuavaa merta sekä niin niin henkeäsalpaavan kaunista luontoa.
Meidän retkipäivämme oli tuulinen sekä pilvinen, joka teki kokemuksestamme jotenkin vieläkin vaikuttavamman. Pauhaava tuuli, synkät pilvet sekä vaahtopäinen meri pakottivat viimeistään kunnioittamaan luontoa. Kiersimme koko kolmekilometrisen Aleksanterin kierroksen ihastuksesta ymmyrkäisenä katsellen jylhiä kallioita, upeita maisemia, niittyjä, saniaismetsiä sekä toinen toistaan kauniimpia kukkia, ja istahdimme lopulta jykeville puupöydille nauttimaan eväitämme. Evästauon jälkeen tutkimme vanhoja armeijarakennuksia ja niiden seinissä lukevia kirjoituksia, joista vanhimmat olivat melkein 100-vuotta vanhoja.
Vallisaari oli muutenkin todella miellyttävä kokemus sillä sinne puksuttaa tunnin välein vesibussi, vessat olivat siistit ja niitä löytyi tasaisesti joka paikasta, ja myös opastus sekä eteenkin lapsia miellyttävä kartta tekivät saarivierailustamme entistäkin mukavamman. Ihmismäärä oli myös kohtuullinen, nimittäin Vallisaari tuntui imaisevan kaikki ihmiset itseensä niin, että tiellä sai tallustella ihan rauhakseen.
Meiltä jäi kokonaan valloittamatta viereinen Kuninkaansaari, sillä ensimmäisessä saaressa oli jo niin paljon ihmeteltävää ja seuraava lauttakin lähti kohti Helsingin keskustaa juuri sopivasti, joten päätimme jättää Kuninkaansaaren seuraavaan kertaan. Huomasimme lautalle palatessamme myös vohvelikahvilan joka oli kiva ainakin ulkoapäin, mutta kaksitoista euroa yhdestä täytetystä vohvelista oli mielestäni aika suolainen hinta. Mutta onneksi meidän vatsamme pullottivat edelleenkin kahvilan kohdalla retkieväistä eli siis omat eväät kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan.
Retken päätteeksi tuntui oudolta hypätä takaisin Kauppatorin vilinään, kun olimme viettäneet tunteja satumaisessa Vallisaaressa. Aivan varmaa on, että tulemme vielä vierailemaan uudestaan tuolla pienellä paratiisisaarella, jolloin valloitamme myös Kuninkaansaaren.
Seuraa Morning Glorya: Facebook/ Bloglovin/ Instagram @morningloryannika