Vauva kymmenen kuukautta

 

Voihan vauva! Täällä hän elelee muina kymppikuisina kuin mikäkin iso poika. Olen kuullut muiltakin, että nämä kakkosten vauvavuodet hujahtavat ohi ihan hetkessä ja näin se tosiaan taitaa olla. Nyt ensi kertaa tuntuu, etten olisi ihan vielä valmis luopumaan meidän vauvastamme, mutta onhan tässä onneksi vielä vähän aikaa nuuhkia tuota vauvelia ennen kuin hän täyttää vuoden. Mutta pidemmittä puheitta, tässäpä taas pojan kuukausikatsaus:

Kymmenenkuisena poika on kehittynyt ja muuttunut ihan huimasti. Hän näyttää jo enemmänkin pikkupojalta kuin vauvalta ja muutenkin koko vauvatouhu on muuttunut paljon helpommaksi. Poika ymmärtää jo tiettyjä sanoja kuten pallo, vettä, maitoa, ei, isi, sisko, pappa jne. Hän osaa osoittaa, nostaa kädet ilmaan kun haluaa syliin ja ilmaisee halunsa muillakin tavoilla kuin itkemällä. Tyyppi myös toistelee vimmatusti erilaisia tavuja ja välillä kuulostaa kuin hän sanoisi ihan oikeitakin sanoja – vaikkei näin kyllä ole.

Vauvan syöminen oli viime kuussa aikalailla takkuista kun mikään pöperö ei oikein tahtonut upota. Nyt kuitenkin syömishommat sujuvat ihan älyttömän hyvin, ja hän veteleekin meidän kanssamme suurin piirtein samoja ruokia nyrpistämättä nenäänsä kertaakaan. Ruokailutilanteet ovat kyllä aikamoista säätöä, koska vauvan kärsivällisyys ruokapöydässä istumiseen loppuu nopeammin kuin hänen mahansa täyttyy. Eli välillä saamme keksiä vaikka mitä sirkusesityksiä, jotta saamme kaverin syömään ruokansa loppuun. Vauva popsii edelleen osan ruuasta soseena ja osan hän sormiruokailee. 

Päivämme vierähtävät tutun rytmin mukaan niin, että poika herää aamulla seitsemän aikoihin, menee ensimmäisille päiväunillensa yleensä puoli kymmeneltä ja heräilee vähän yhdentoista jälkeen. Seuraaville unille hän menee kahden tai puoli kolmen aikaan, ja silloin unta riittää yleensä puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Yöunille hän nukahtaa noin kahdeksan maissa. Vauva jaksaa olla jo aika pitkiäkin pätkiä hereillä, kunhan ympärillä on tohinaa tai hän saa nököttää tutussa sylissä. Tämä antaa meille mukavasti joustavuutta arkeen, kun päiväuniaikoja ei tarvitse noudattaa ihan niin orjallisesti.

Kymmenkuisemme liikkumistaidot ovat myös kehittyneet todella paljon. Poika nousee seisomaan ketterästi, eikä tuen tarvitse olla housunlahjetta kummoisempi. Myös alastulo alkaa olla hyvin hallinnassa ja muutenkin kaatuiluonnettomuuksia tapahtuu nykyisin melko harvoin. Parasta juuri nyt pojan mielestä on vedellä ympäri asuntoa Brion kärryn kanssa kävellen. Hän liikkuu muutenkin paikasta toiseen tukea vasten tepastellen, vaikkakin askeleet ovat vielä liikuttavan haparoivia.

Poika on kaiken kaikkiaan niin valloittava, ihana ja iloinen persoona, joka rakastaa tanssimista, taputtamista, koko perheen yhteislaulutuokioita, unirättiään, niitä palloja edelleen, ihmisiä, kirjojen lukemista sekä kaiken maailman pääalaspäin riekkumisia.