Vauva yhdeksän kuukautta

Meillä elelee täällä nykyisin yhdeksänkuinen pojan vesseli, joka on taas kehittynyt yhdessä kuukaudessa kohisten. Vauva on niin syötävän suloinen ihanuus, joka alkaa muistuttaa joka päivä yhä enemmän ja enemmän pientä poikaa. Nyt on taas aika kirjata ylös kuukausikatsaus ja koota yhteen meidän ysikuisen meiningit. 

Olemme saaneet nyt vihdoin kunnolla kiinni selkeästä päivärytmistä, joka on pysynyt jo melko samana lähes kuukauden päivät. Poika on siirtynyt kahden päiväunien taktiikkaan, ja täytyy sanoa että se helpottaa arkea kummasti kun tietää suurinpiirtein milloin hän alkaa hieromaan silmiään. Vauva menee ensimmäisille unillensa yhdeksän ja puoli kymmenen välillä ja heräilee klo 11-12. Toiset päiväunet alkavat noin klo 14 ja siitä hän posottaakin menemään vauvan unta parikin tuntia putkeen, heräten vasta neljän jälkeen. Joskus unet lipsahtavat lähemmäs puolta kuutta, mutta siinä vaiheessa alamme jo tekemään lempeitä herätystoimenpiteitä. Sänkyyn poika menee iltaisin kahdeksalta, jossa hän kikkailee yleensä melkein tunnin verran ja sammuu lopulta yhdeksän maissa. Aamuisin saamme herätä iloiseen jutusteluun seitsemän aikaan. 

Poika syö vähän vaihtelevalla menestyksellä, ja joskus soseiden syöminen on melkoista taistelua. Vauva sormiruokailee kyllä yleensä päivällisen sekä lounaansa, mutta koska tarjolla olevista ruuista ehkä 1/4 menee sinne mihin pitääkin, lappaan kaverin suuhun siinä sivussa myös karkeahkoja soseita. Aamuisin sekä iltaisin vauva vetäisee kunnon annoksen puuroa, ja vielä hedelmää tai marjasosetta päälle. Välipalalla tarjolla on vähän vaihtelevasti sormiruokaa tai syötettävää. Ruuilla vauva juo vettä, ja huikat maitoa tarjoan viidestä kuuteen kertaan vuorokaudessa. 

Poika jokeltelee, kiljuu, karjuu, räkättää, huutaa ja toistelee erilaisia tavuja. Ryömiminen on jäänyt kokonaan, ja nyt jätkä vetää kontaten joka paikkaan. Hän menee myös ketterästi itse istumaan, tönöttää polviseisonnassa ja könyää tukea vasten seisomaan. Seisominen on vielä aikamoista huojumista, ja alastulokin on ennemmin pyllylle lässähtämistä kuin hallittua toimintaa. Muuten liukastumis- sekä muksahdusonnettomuudet ovat vähentyneet huomattavasti. 

Vauva tankkaa läheisyyttää nyt paljon edellistä kuukautta enemmän, ja tuntuu että pienet kädet ovat jatkuvasti nykimässä housunlahkeitani ja pyytämässä syliin. Poika viihtyy myös nykyään todella pitkään rinnalla, ja osaa itse tulla pyytämään maitoa sitä halutessaan. Vielä muutama viikko sitten imetys oli yhtä taistelua, ja saimme imetyskertoja päivään hikiset kolme. Vauva puri, kiemurteli ja nauraa käkätti. Mutta nyt tämä vaihe on onneksi mennyt ohi. 

Pikkutyypin suussa komeilee edelleen kaksi hammasta, ja nyt ylähampaatkin ovat puskemassa päivänä minä hyvänsä läpi. Vauveli järsiikin kaikkea mahdollista, ja ikinä ei voi tietää milloin pienet nököhampaat iskevät ihoon kiinni. Hän myös moiskauttelee isoja sekä kuolaisia pusuja, ja painaa päänsä olkapäitämme vasten niin liikuttavan ihanalla tavalla että. 

Tässä kuussa parasta just nyt pojan mielestä ovat kylvyt, piiloleikit, laulujen kuuntelu, hytkytys, tavaroiden pois ottaminen hyllyiltä sekä laatikoista, palikat, keinuminen, avokadon syöminen sekä kaikki pienet esineet.