ASENTO! Vanhemmuussulkeisten ensimmäinen puolivuotinen takana. LEPO!

Vanhemmat ASENTO! LEPOOOO….. ASENTO, päivän sulkeisten opetusaiheena Pätkän hyvinvoinnin maksimointi, palvelun ajoitus ja laadun tasaisuuden varmistus. Kouluttajana ylimmistä ylin ylikersantti Pätkä. Lisävarusteena käytämme henkilökohtaisen aseen sijasta puklurättiä. Sulkeisten kesto on päiväunille asti, jonka aikana voitte korjata omaan tahtiin ja harjoittaa henkilökohtaista huoltoa. LEPO!

Hyvä harjoituskappale vauvanhoitoon on koiranpentu. Se ei ole sisäsiisti, sitä vähän jännittää uudet asiat, se tarvitsee huomiota ja leikkiä. Se kouluttaa omistajansa. Ihan kuten vauva kouluttaa vanhempansa. Pätkän ensimmäiset 2 kuukautta olivat sen tason huutosulkeiset, että oksat pois. 2-4kk olivat melko tasaista peruskoulutusta, vaikka henkilökunta ei vieläkään tajua, että kun alkaa tuntumaan nälkä mahanpohjassa, sitä safkaa on tultava heti, ei kohta, vaan HETI! 5-kuisesta eteenpäin Pätkä aloitti toistaiseksi voimassaolevan refleksikoulutuksen. Siinä vanhempia opetetaan muun muassa siihen, ettei voi enää jättää koppaan sohvalle siksi aikaa, että tehdään pullo, tai että sylistäkin koetetaan pikapikaa ylös,ulos ja liikkeelle välittämättä siitä, ettei voimia tähän ole kuin Pätkän omassa päässä.

Tänään 1.4, aprillipäivänä klo 10.30 tulee kuluneeksi jämpti puoli vuotta kiljukaulan, kakkakoneen, hölpöttimen, pölpöttimen, pussiäkän, tuttavallisesti Sir Pätkän syntymästä. ( Äidin osalta tämä tarkoittaa, että nukuin viimeksi hyvin joskus viime syyskuun puolella, nice..) Tältä se silloin näytti. Varmaan yksi harvoista kuvista, kun pikkumies on rauhassa ja hiljaa 😉

Tähän asti osaan mm:

• Nauraa, kiljahdella ja jokeltaa. Asiaakin on koko ajan ja palvelijoita pitää hoputtaa alvariinsa, eivät ole vieläkään oppineet talon tavoille, voivoi…kai ne joskus oppii jos huutaa tarpeeksi?
• Käännyn valon nopeudella selältä mahalleni. Jaksan olla aikani mahallani, kunnes pinnani palaa. Joskus kiepsahdan takaisin selälleni ihan itse, mutta kyseinen kopsahdus on toistaiseksi ollu lähinnä vahinko. Jos en pääse kiepsahtamaan, oletan välittömän kääntöpalvelun olevan tehtäviensä tasalla.
• Osaan venyttää vanhempien pinnaa hoitopöydällä. Koetan myös näyttää heille kaiken sen kivan mitä näen makoillessani tasolla. He eivät vaan tajua kun koetan osoittaa juttuja ja kierähdellä näyttämään niitä. Penteleet pyöräyttävät vain takaisin selälleen ja tunkevat kankaita mun päälle!
• Edellistä sivuten, ei hätää: osaan jo ottaa vaatteista kiinni pukemisvaiheessa ja tehdä pukemisesta vielä vähän jännempää noille vanhemmille! Testaan myös noiden köntysten refleksejä pissimällä erityisesti iskän päälle vaivanvaihdossa, se ei vaan ikinä opi…
• Osaan itse vetää kummeilta saamani soivan ankan päälle, en vaan ymmärrä sitä tuskaparahdusta, joka äitiltä pääsee aina kun alkaa soimaan ”Hauva ikkunassa”, se on kiva biisi….siksi kuuntelen sitä koko ajan!
• Mulla on myös iso karvainen koira. Se tunkee nenäänsä mua kohti ja semmoinen pinkki uloke tulee nenän alta ja vetäisee koko naaman märäksi kertavedolla. Vastapalveluksena tästä joskus korviin ja niskaan yltävästä pesupalvelusta harvennan sen turkkia aina kun yletän siihen. Kun pääsen liikkeelle, otan päävastuun turkinhoidosta ja karvan nyppimisestä, ei se äiti vaan osaa…

Pätkä 6kk. Vanhempien koulutus jatkuu. Koulutettavien joukkoon liittyy pikkuhiljaa myös alokas Hurtta, jonka on syytä oppia väistämään ja pakenemaan, kun Sir Pätkä oppii liikkumaan. LEPO! (yeah, right…)