Kalkkiviiva häämöttää jo horisontissa (sitä ennen buzzia ja stressiä) !

Enää ei ole jäljellä kuin määrittelemättömän pituinen loppuaika. Minimies toki tulee kun on tullakseen, mutta henkilökohtaisesti alan olla valmis kirjoittamaan hänelle vakavamielisen häätöilmoituksen ensiasunnostaan. 

Kaikki olemme siis ns. stand-by-tilassa; vauvalle on nyt kaikki olennainen ensihetkiä varten joko kaivettu varastoista tai henkilökohtaisten äänenvaimentimen osalta ostettu. Vanha hoitotaso on koottu (Pätkä haluaisi omien vaipanvaihtojen ja vaatteiden pukemisten tapahtuvan uudella jännällä pöydällä, mutta minkäs teet kun pöytälevy jää polvien kohdalta jo lyhyeksi) ja sänky kasattu (sängyn alunen toimii mr.isoveljen mielestä oivana piilopaikkana). Tulevaa isobroidia tulee hoitamaan äitini, jota varten olen kirjoittanut jätkän peruspäivän rungon, että suunnilleen tietää mitä on odotettavissa milloinkin. Väliin olen kirjaillut koirankin päiväohjelmaa :D.

Buzzadorkin muisti minua, joskin itse olin koko kampanjan unohtanut. Töihin vienti ei sitten oikein onnistunut, mutta onneksi noita saa jaettua muutekin, joten tulipa kierreltyä kahvipöytiä buzzailun merkeissä. Itse huomasin pikkulaput mainioksi markkeeraajiksi äitiäni varten, joten nyt ei ainakaan tarvitse kääntää koko kyökkiä ympäri löytääkseen mitä pojan kanssa tarvitsee. Saan itsekin keskittyä olennaiseen (siinä vaiheessa pikkuveljen maailmaansaattamiseen) eikä tarvitse murehtia miten äidin ja esikoisen ”yhteiselo” sujuu varusteteknisesti. Mainiota!

Meniköhän laputus vähän överiksi? Näitä on nimittäin enemmänkin, mutta tässä sellainen rypäs, joka nosti kevyen huvittuneisuuden ilmeen isännän naamalle. Hän tiedusteli, kuvittelenko äitini olevan aivokuollut. No en kuvittele, haluan vaan olla varma. Ja varmassa vara parempi, vai miten tavattiin sanoa.

Vielä pitäisi sitten pakata laukku. Viimeksi pakkasin kaikenmoista turhaa, jonka sitten purin sairaalaan joutumistani edeltävänä iltana. Mies sitten puhelimen välityksellä kokosi laukkua tavaroilla, joita oli ympäri asuntoa sikin sokin. Turhat tulivat hienosti mukaan uudemman kerran, joten nyt koetan olla fiksumpi. En ajatellut tällä kertaa olla ensinnäkään lähes viikkoa sairaalassa ja toisekseen, ei siellä ehdi edes lehtiä lukea, joten miksi turhaan kantaa moista edestakaisin.