Käytös luo käytöstä, kutsumusammatissakin.
Olen monesti kuullut sanonnan ”käytös luo käytöstä”. Myönnän itsekin viljelleeni mokomaa fraasia enemmän tai vähemmän kettuilumielessä jos joku on siihen syytä antanut, joten seuraava vuodatus ei ole provokaatio tai yleistys, sillä olen saanut tasokasta ja hyvää palvelua ja hoitoa neuvolassa ja synnytyssairaalassa aina viime viikkoon asti. Eli seuraa avautuminen eräästä HUS:n alueen vauvanpusauslaitoksesta ja tarkemmin siitä, miten yhden tai kahden ihmisen huono päivä aiheuttaa sen, että ks pieni yksikkö saa ennakolta kirjoihinsa yhden synnytysmerkinnän vähemmän.
Meidän residenssissä elellään raskausviikolla 30, joten pikkuhiljaa alkaisi siis liikkeidenlaskennat ynnä muu hieman normaalia tarkempi huomiointi omasta voinnista. Pätkän kanssa tilanne meinasi mennä huonoksi, jonka takia neuvola ja lääkärit ovat rohkaisseet tarkkailemaan todella herkillä sensoreilla omia tuntemuksiaan ja vointia. Niinpä viime viikolla aamulla yllättäen alkaneen ylävatsakivun takia menin lepäämään ja lopuksi parin tunnin ”levon” eli kärvistelyn jälkeen soitin neuvolaan. Sain ajan lähes heti ja lähdin tsekkaamaan tilannetta. Terveydenhoitaja tarkasti perusasiat ja soitti asuinpaikkakuntamme päivystävään sairaalaan saadakseen konsultoida lääkäriä. Olen ilmoittanut, että todennäköisimmin haluan mini-Pätkän saada maailmaan samassa sairaalassa kuin esikoisen, koska kyseinen paikka on tuttu ja ”turvallinen”. Neuvolan terveydenhoitajalla olikin saatavillaan vian toisen, asuinalueemme ns. normaalin lähisairaalan synnytysosaston päivystävä numero, joten hän soitti sinne konsultoidakseen. Lääkäri suositti, että tulemme tarkastusvisiitille ja hoitaja laittoikin lähetteen ja itse rimpautin isännän töistä kotiin ja kuskaamaan.
Yllätys oli melkoinen, kun sairaalan synnytys-ja naistentautipuolelle päästyämme tulikin kätilöltä täyslaidallinen kun emme olleet soittaneet (sanoimme, että nla-terveydenhoitaja soitti lääkärille), sitten valitusta kun en ollut saanut paperista lähetettä mukaani, heillä ei kuulemma ole sihteereitä purkamassa lähetteitä enää iltamyöhään (sähköinen lähete laitettu klo 14 ??!! ). Lopuksi muutaman puhelun jälkeen kiukku-kätilö sai lääkärin kiinni ja ilmoitti lääkärin tienneen tulostamme, mutta ”ei sitten ystävällisesti viitsinyt kätilölle ilmoittaa”. Ei liene kuulu minulle, mutta vauvasta haluaisin nyt jo tietää….?!
Kävi mielessä, että pitäisikö kohta pyytää anteeksi, että tulimme vaivaamaan… No asiat alkoivat rullata, vähän. Minusta otettiin ensin verikokeet hygieenisen hienosti hissiaulassa (kokemus tämäkin), vilpittömät pahoitteluni, jos samaiseen aulaan tuoretta sukulaisvauvaa ihailemaan tulleet vierailijat saivat neulatraumoja tai pelästyivät verta… Lopuksi pääsimme kuin pääsimmekin lääkärin pakeille, joka tutki ja ultrasi ja sitten totesi, ettei mitään akuuttia hätää ainakaan ole, mutta ottavat lisäkokeita vielä. Ennen kotiinpääsyäni tämä uusi lempi-kätilöni vielä tutkaili neuvola-korttiani, johon meidän normi nla-th oli itselleen merkannut muistiin lauseen synnytystapa-arviosta toiseen sairaalaan edeltäneen sektion takia. Tästä tämä oman elämänsä Maija Poppanen riemastui ja alkoi tivaamaan, että jos kerran haluan synnyttää Perähikiän sairaalassa, miksi ihmeessä tulin tänne heidän Hikiän sairaalaansa tutkimuksiin enkä suoraan toisaalle.
I rest my case, pahoitteluni, lupaan etten enää koskaan tee samaa virhettä ja tule heidän tykönsä.