Kerrostaloasumisen toinen oppitunti

Kuva kertoo jälleen enemmän, kuin tuhat sanaa koskaan kertoisi. Aihe on ollut yksi lempipuheenaiheitani viime neljän vuoden ajalta, nimittäin ”Kerrostaloasumista ghetossa”. Rappumme ulkoikkuna oli viime yönä potkittu rikki. Lasinsirut jo sinällään ovat koiranomistajalle suuri varoituskolmio, mutta sen lisäksi, että verenpaineeni nousee kohti kattoa siksi, että koira voi tässä loukkaantua voin luvata, että jos tekijästä tulee vihiä, käyn noukkimassa kasan koirankakkaa ja rikastan näiden itsensätoteuttajien postikuulun aidolla eko-biolanilla ja piirrän permanenttitussilla kirkkoveneen ks asunnon oveen. Kypsää käytöstä ei voi koskaan olla liikaa, aina joskus voi olla vähän teini, kunhan ei jää siitä kiinni.

Toinen lapseperhe, joilla oli reilun viikon Pätkää vanhempi poika, myivät asuntonsa ja muuttivat pois. En ihmettele yhtään, koska teemme itse saman kunhan saamme uuden kodin kuntoon. Tällä hetkellä kuuntelen olvi-haisuleiden uusinta aariaa, jossa on hämmentävän monta toistoa samoista asioista, suurimmalta osin liittyen nautakarjaan, haisulirouvaan ja maailman vanhimpaan naisten ammattiin. Tämä yhdistelmä on melko hämmentävä kaltaiseni pikkusielun päässä. Ehkä aivonsa kurkusta alas dokanneilla on ihan omanlaiset sävelet viikonlopunvietosta kertovaan biisiin? Lyhyestä virsi kaunis, Elvistä lainaten ”In the Ghetto”…..