Kotona taas

Vaikka mökillä on ihanaa ladata akkujaan ja nollata todellisuutta, on kotiinpaluukin ihan ok. On lämmitys ja lisää saa termostaattia vääntämällä, on juokseva vesi, eikä perberi jäädy kakkakeikalla. Toki mökillä on hiljaista toisin kuin kerrostalossa, eikä pihalla mekasta mikään muu kuin orava tai jänis.

Huomenna tai viimeistään ylihuomenna selviää pääsemmekö omaan rauhaan ja koska. Pahin skenaario on, ettemme pääse ja joudumme etsimään toisen asunnon kaupungista, mutta jotenkin on sellainen tunne, että kaikki onnistuu ja pääsemme ”maalle”.

Pikkumies ilahduttaa kaikkia non-stop-kiljunnalla, siis ilokiljaisuilla, joita säestää hänen normaali kurnuttava grrrRRR-kielensä. Eniten ilohihkaisuja saa osakseen koiran lisäksi työkaveriltani viikko sitten ”adoptoitu” Barbababa (kauhea sana lausuttavaksi!). Se oli kollegani poikien lelu, mutta kun tuo meidän poika alkoi hihkumaan ja painimaan lelun kanssa ( siitä on ilmeisen helppo tuollaisen reilu 3-kuisen ottaa kiinni) niin Barbis lähti meidän matkaan kotiin lähtiessämme <3