Kun menee överiksi

Lähdimme eilen vähän mökkeilemään metsän keskelle omaan rauhaan. Pakkasimme mukaan luonnollisesti vain välttämättömät, koska vaikka automme on farmari, ei siellä ole kauheasti ylimääräistä tilaa kun koira vie yksin takakontin ja takapenkillä on vauva ja muu tavarapaljous. Kotona pakkasimme Pätkälle vain maltillisesti leluja. Mökillä laukkuja purettaessa huomasin miten naurettavan paljon kolisevaa muovia olimme pakanneet todellisuudessa, vaikka puhe oli ollut jostain maltillisuudesta….??? Roinaa on joka lähtöön; vasara joka vilkkuu ja kolisee, ankka joka kilisee, pehmokirja, poro-kirja, Nalle Puh-kirja, renkailla suihkiva puhelin, palikoita, pehmorapu (jota koirakin on maistellut), nalle ja olikohan vielä jotain? Parastahan tässä on, että lelujen sijaan Pätkän jakamattoman huomion saa nykyään koira, joka on aina 5m säteellä vauvasta. Koiralle kiljutaan ihastuksesta, sille nauretaan ja hymyillään minkä ehditään. Koiraa kohden kurotetaan käsillä minkä pienestä varresta lähtee ja koira palkkaa vaivan tulemalla nuolemaan ja nuuhkimaan poikaa, jolloin Pätkä nappaa karvoista kiinni ja koira senkun nauttii, kiehnää ja tekee itseään tykö. Kumpikin voittaa, koira saa vauvan huomiota ja vauva saa kouran täyteet karvoja, hmmm.

Puolivuotisneuvola oli myös viime viikolla. Sieltä sain kipinän koettaa uudemman kerran vastiketta, tai tarkemmin vastikemerkkiä, jota käytimme kun Pätkä oli pieni (josta tuli mahakipuja). Ostimme yli puolivuotiaan purkkeja, koska olemme ahneita ja toivomme sen pidentävän jo melko hyvin sujuvia yöunia. (Tunnustan, toinen syy oli myös se, ettei vanhaa vastiketta ollut ks Prismassa ja kello oli niin paljon, ettemme olisi ehtineet toiseen kauppaan). Aina on varaa parantaa? 🙂

Toistaiseksi kaikki on mennyt mallikkaasti. Vastike maistuu, eikä maha ole ainakaan vielä oireillut. Toivotaan parasta, silloin ei tarvitsisi aina roudata jauheita ja termospulloja joka paikkaan ja availla tukkeutuneita pulloja, mikäli jauhe ei ollutkaan liuennut tarpeeksi hyvin tai vesi liian viileää.