Lapseni, pörisevä kärpäspaperi

Hurjaa miten vauvoista yhtäkkiä kuoriutuu ihan oikeita ihmisiä! Vielä vähän aikaa sitten Pätkä vaan makoili, heilutteli itseään ja ääntelehti vaihtelevasti. Nyt, pari viikkoa päälle puolivuotias ryömii, tai peruuttaa ja pyörii napansa ympäri ylettyen ja kääntelehtien paikkoihin, joihin ei hölmöt vanhemmat uskalla ajatellakaan. Hölpöttää ja älämölöi minkä jaksaa ja kommentoi joka asiaa omalla kielellään. Olen tullut sellaiseen tulokseen, että kämppämme on surmanloukku; johtoja siellä johtoja täällä, matosta saa vedettyä naruja irti, pöydältä saa vedettyä alas tavaraa, kaukosäätimet ovat suussa, apuaaa!

Jätkän näpit ovat kuin kärpäspaperia; kaikki tarttuu näppeihin! Erityistä huomiota on saanut tv-tason laatikko, josta jätkä sai etulevyn irti ja tästä riemastuneena alkoi tyhjentää pleikkarin lisävarusteita, suun kautta, tietenkin! Muita mielenkiinnon kohteita ovat muovipussit (koetan tehdä inventaariota, jotta ei tarvitse muuttaa ihan kaikkea uuteen kotiin), laturin johto, korut (opin ettei renkaita pidä pitää korvissa, ne suorastaan kutsuvat poikaa repimään), mainosten muovit, koiran lelut yms yms… pitää ainakin kehon ja mielen virkeänä kun saa raivata tietä peruuttajatuholaisen ympäriltä!

Toinen ihana uusi taito on pärinä, jota on mahdottoman kätevää treenata kun syödään sosetta, näkee hyvin pärinän voiman kun sosetta on metrin säteellä syöjästä joka suunnassa….