Liikenneurpot vol 1.

Mikä meitä suomalaisia vaivaa liikenteessä? Omat luulot sen parikymmentä vuotta vanhan Nissanin tehoista vastaa uutta Maseratia, jonka näki Top Gearissa ja omat ajotaidot päihittää The Stigin, jos kuskiin on yhtään uskomista. Kuulun itsekin (ainakin joskus) heihin, mutta tämän päivän jälkeen joudun vakavasti harkitsemaan leiriäni.

Matkasin kotiin koiran tottelemattomuuskoulutuksesta ja ajoin omaan normaaliin ajotapaani verraten rauhassa ja turvavälit huomioiden, koska satoi ns alijäähtynyttä vettä ja tie oli aivan p********n liukas. Takanani ei ajanut ketään, joten ihmetys oli suuri, kun risteävältä rampilta ajoi eteeni 90-luvun lopun Toyota, aloin jarruttelemaan, koska välimatka oli varsin lyhyt 80 km/h nopeusrajoitukseen nähden. Perusjarrutus ei vaan riittänyt, Toyota nökötti edessäni kuin täi tervassa ja perä lähesty todella rivakkaa vauhtia. Löin jarrun pohjaan ja lähdin ohjaamaan tien keskelle, mutta joudun senkin keskeyttämään, kun vastaan tuli muita autoja. Voipi olla, että vastaantulija näki tilanteen ja veti myös omalle pientareelleen antaen minulle tilaa hiljennellä 30km nopeuteen ilman, että olisin täräyttänyt eteentulleen perseeseen. Syke oli about 1500 ja sain sopivasti sitten myös soitella torveni sulosäveliä Toyota-urpolle. Soitin sen verran kauan, että saa olla ilmeisen sokeuden lisäksi kuuro, jotta olisi jäänyt huomaamatta idiootti veto ja vaaran aiheuttaminen tulemalla eteen.

Lopputulemana autossani haisi jarrukäry ja korvissa humisi sydämensyke. Huhhuh, toivon todella, että realismi iski yhtä lujaa eteentulleeseeni kuin oma jalkani jarrupolkimelle tai nyrkki tööttiin. Kele. Hän olisi ollut loistkokokelas ”Suomen huonoin kuski” -ohjelmaan…